Hyvästi ..vai näkemiin?
Tuntuupa oudolta. Osa ystävistäni kertoo, että on eronnut rakkaastaan, toiset sanovat että menevät naimisiin, saavat vauvan tai jotain muuta todella ihanaa. Entäpä muuten minä? Minulle ei tapahdu mitään erikoista. Tai ainakaan mitään maininnan arvoista tällä hetkellä, ratkaisut tehtiin jo vähän aikaa sitten. Oikeastaan olen kyllä tyytyväinen tähänkin tilanteeseen, mutta joskus tekisi kyllä mieli kertoa iloisiakin uutisia!
Mikä saa pariskunnat pysymään yhdessä ja tekemään isoja ratkaisuja? Mistä sen tietää, milloin on valmis tekemään ratkaisuja, jotka tulevat vaikuttamaan koko loppuelämään, olkoon ne ratkaisut sitten iloisia tai surullisia? Minun isovanhempani ovat olleet naimisissa noin 40 vuotta, ja tiedän että ovat "kunnes kuolema heidät erottaa". Niinhän siinä vihkivalassakin sanotaan. Mietinpä vain, kuinka moni niistä pareista, jotka menevät tänä kesänä naimisiin, ovat naimisissa vielä 40 vuoden päästä. Erottiinko ennenkin yhtä herkästi ja asiasta vain vaiettiin, vai onko tämä maailma tosiaan muuttunut? Ehkä molempia..
Eroaminen on nykyään jopa -sanotaanko nyt näin, vaikkei paras sanavalinta olekaan- luonnollista. Totuus on se, että huonossa suhteessa ei kannata elää, siinä satuttaa itseään ja ehkä myös suhteen toista osapuolta. Joskus on helpompaa sanoa hyvästi, joskus taas olisi helpompaa jatkaa siinä niin sanotusti tutussa ja turvallisessa. Mieti tarkkaan, oletko oikeasti onnellinen siinä missä olet, vai olisitko onnellisempi yksin tai jossain muualla. Itsensä ja tunteidensa tukahduttaminen ei koskaan ole hyvästä, jokaisen pitää saada olla vapaasti oma itsensä ja tuntea! Haluaisitko sinä vierellesi puolison, joka on kylmä ja etäinen, eikä osoita välittävänsä? Haluaistko elää suhteessa, jossa et saa olla oma itsensä? Omaa elämää ei kannata heittää roskiin, kuten voit vanhoille sukillesi tehdä, vaan siitä pitää tehdä elämisen arvoista!
Milloin on aika sanoa hyvästi? Vai sanotaanko vain näkemiin? Hyvästien jättäminen on lopullisen tuntuista, mutta joskus se vain on ainoa ratkaisu. Yksi asia on selvää: "Kun on jäähyväissuudelman aika, mieti miten onnekas olet, kun olet tuntenut jonkun, jolle on niin vaikeaa jättää hyvästejä".
Mikä saa pariskunnat pysymään yhdessä ja tekemään isoja ratkaisuja? Mistä sen tietää, milloin on valmis tekemään ratkaisuja, jotka tulevat vaikuttamaan koko loppuelämään, olkoon ne ratkaisut sitten iloisia tai surullisia? Minun isovanhempani ovat olleet naimisissa noin 40 vuotta, ja tiedän että ovat "kunnes kuolema heidät erottaa". Niinhän siinä vihkivalassakin sanotaan. Mietinpä vain, kuinka moni niistä pareista, jotka menevät tänä kesänä naimisiin, ovat naimisissa vielä 40 vuoden päästä. Erottiinko ennenkin yhtä herkästi ja asiasta vain vaiettiin, vai onko tämä maailma tosiaan muuttunut? Ehkä molempia..
Eroaminen on nykyään jopa -sanotaanko nyt näin, vaikkei paras sanavalinta olekaan- luonnollista. Totuus on se, että huonossa suhteessa ei kannata elää, siinä satuttaa itseään ja ehkä myös suhteen toista osapuolta. Joskus on helpompaa sanoa hyvästi, joskus taas olisi helpompaa jatkaa siinä niin sanotusti tutussa ja turvallisessa. Mieti tarkkaan, oletko oikeasti onnellinen siinä missä olet, vai olisitko onnellisempi yksin tai jossain muualla. Itsensä ja tunteidensa tukahduttaminen ei koskaan ole hyvästä, jokaisen pitää saada olla vapaasti oma itsensä ja tuntea! Haluaisitko sinä vierellesi puolison, joka on kylmä ja etäinen, eikä osoita välittävänsä? Haluaistko elää suhteessa, jossa et saa olla oma itsensä? Omaa elämää ei kannata heittää roskiin, kuten voit vanhoille sukillesi tehdä, vaan siitä pitää tehdä elämisen arvoista!
Milloin on aika sanoa hyvästi? Vai sanotaanko vain näkemiin? Hyvästien jättäminen on lopullisen tuntuista, mutta joskus se vain on ainoa ratkaisu. Yksi asia on selvää: "Kun on jäähyväissuudelman aika, mieti miten onnekas olet, kun olet tuntenut jonkun, jolle on niin vaikeaa jättää hyvästejä".
Kommentit
Lähetä kommentti