Minäkö parisuhdeterapeutti?!
Olen toiminut ystävälleni parisuhdeterapeuttina. En kylläkään tiedä, olenko fiksuin valinta kommentoimaan ja auttamaan, kun omatkin suhteet on tullut hoidettua aina jollain tavalla epäonnistuneesti. Joka tapauksessa, nyt huomaan, miten miehet taistelevat samojen asioiden kanssa kuin naisetkin. Edelliset suhteet jäävät mietityttämään, eikä niistä olekaan helppo päästä yli. Uudet tuulet pelottavat, etenkin aloitteen osalta. Siis onko tämä oikeasti niin? Pakko uskoa, edes tämän kerran.
Mikä siinä on, että edellisen suhteen tapahtumat pyörivät mielessä ajoittain turhankin kauan? Toki asiat on käytävä läpi, jotta voi suhteesta päästä yli. Jokaisella se vie oman aikansa ja jokaisella on oma tapansa. Siltikin liika pohdinta voi olla turmiollista. Entä jos jää kierre, jossa miettii ja pohtii, eikä koskaan osaa laskea irti lopullisesti? Ei tämä tyttö osaa vastata siihen, sillä mennyt on mennyttä. En enää tahtoisi itse palata siihen, mitä joskus oli. Mennyttä ei saa takaisin (tai tietenkin jossain muodossa kyllä, mutta asiat aina muuttuu ja vanhat tapahtumat ei poistu mielestä kokonaan) eikä siinä voi eikä kannata enää elää. Tärkeintä on huomata tämä hetki ja katsoa tulevaisuuteen!
"Entä jos en vielä avaisikaan keskustelua, odotan hetken?" Ehei, mitä pidemmälle pitkität sitä, sitä vaikeampaa siitä tulee. Ei kannata jättää kaikkea huomiselle, sillä havahdut vielä jonain päivänä, että se huominen on ollut ja mennyt jo kuukausia sitten. Toimi, tee se, mitä haluat tehdä! Älä pelkää, että satutat itsesi. Tiedät itsekin, että selviät siitä kyllä, vaikka yrityksesi torjuttaisiin. Pitää olla rohkea, luottaa itseensä. Jos ei kokeile, niin miten voisi tietää, miten käy?
Mikä siinä on, että edellisen suhteen tapahtumat pyörivät mielessä ajoittain turhankin kauan? Toki asiat on käytävä läpi, jotta voi suhteesta päästä yli. Jokaisella se vie oman aikansa ja jokaisella on oma tapansa. Siltikin liika pohdinta voi olla turmiollista. Entä jos jää kierre, jossa miettii ja pohtii, eikä koskaan osaa laskea irti lopullisesti? Ei tämä tyttö osaa vastata siihen, sillä mennyt on mennyttä. En enää tahtoisi itse palata siihen, mitä joskus oli. Mennyttä ei saa takaisin (tai tietenkin jossain muodossa kyllä, mutta asiat aina muuttuu ja vanhat tapahtumat ei poistu mielestä kokonaan) eikä siinä voi eikä kannata enää elää. Tärkeintä on huomata tämä hetki ja katsoa tulevaisuuteen!
"Entä jos en vielä avaisikaan keskustelua, odotan hetken?" Ehei, mitä pidemmälle pitkität sitä, sitä vaikeampaa siitä tulee. Ei kannata jättää kaikkea huomiselle, sillä havahdut vielä jonain päivänä, että se huominen on ollut ja mennyt jo kuukausia sitten. Toimi, tee se, mitä haluat tehdä! Älä pelkää, että satutat itsesi. Tiedät itsekin, että selviät siitä kyllä, vaikka yrityksesi torjuttaisiin. Pitää olla rohkea, luottaa itseensä. Jos ei kokeile, niin miten voisi tietää, miten käy?
Kommentit
Lähetä kommentti