Minun reviirini

Auringossa taas makaamassa, aikaa ruskettaa itseään kun on lomalla. Tervettä? Ehkä ei, ja kohta olen varmaan jo liian vanhan näköinen. Hassua, miten rusketusta ihannoidaan, vaikkakin sen hankkiminen ei aina ole terveydelle hyväksi. Okei, onhan itseruskettavia voiteitakin, mutta tuleehan niidenkin käyttäminen kalliiksi eikä lopputulos ole aina tasainen. Joka tapauksessa, on se auringon palvominen sitten kuinka epäterveellistä tahansa, minä makaan auringossa nyt! Turha tulla sanomaan, että olisin hölmö, tiedän sen jo sanomattakin.

Tiedättekö, että aina ei kannata astua toisen reviirille noin vain? Joillain se oma reviiri on fyysinen, toisilla psyykkinen. Joillain se on noiden kahden sekoitus. Luulisin, että kuitenkin jokaisella on oma tilansa, jonka vaatii tilanteessa kuin tilanteessa. Kaikkia ei vain halua liian lähelle, ja oikeastaan itse pidän tietyn rajan myös läheisimpien ihmisten kanssa. Oma reviiri on kuitenkin omaa tilaa, ja en aio antaa kenenkään päästä sille, ellen niin halua. Siten säästän itseäni tilanteilta, joissa en halua olla, ja etenkin ihnmisiltä, jotka voisivat minua satuttaa.

Tänään mieleeni tuli, miten tylsää olisi olla täydellinen. Olisi ulkonäöllisesti parasta mitä voi olla, luonteeltaan täydellinen ja tekisi kaiken juuri oikein, oikealla tavalla. Ei tietäisi, mitä voisi itsessään parantaa ja miten voisi olla parempi! Jokainen pitäisi täydellisenä, eikä kukaan osaisi sanoa mitään rakentavaa kritiikkiä. Täydellisen ihmisen yksi ainoa virhe onkin, että hän on täydellinen! Ehkä tulee yllätyksenä tai sitten ei, mutta en minä ainakaan haluaisi olla täydellinen..