Tervetuloa tulevaisuus, tervetuloa elämä!
Mietin elämääni taaksepäin. Havahdun, oikeastaan minulle onkin tapahtunut paljon kaikenlaista! Mistä aloittaisin? Ei, en aloita alusta. En ole siihen valmis, en nyt enkä ehkä koskaan. Elämäni koostuu paloista, joista tulee rakentumaan kokonaisuus. Kaikki on vielä kesken, aina tulee uusia paloja. Viimeinen tulee sitten joskus, kun sen aika on. En halua miettiä sitä.
Elämässäni oli ihminen, jonka piti aina olla minulle tärkeä ja tukea minua kaikessa. Niin, siis tosiaan, oli. En enää kestänyt. Tiedättehän, "kyllä pidän yhteyttä", "autan aina kaikessa" ja muita kuluneita lauseita, joiden mukaan ei kuitenkaan toimita. Lopulta laitoin viestin, etten enää jaksa, on aika luovuttaa. En halunnut jatkuvasti pettyä suhteessa, jota en ollut itse valinnut. Enkä edes ollut valinnut tätä ihmistä elämääni! Olin pettynyt liian monta kertaa, kokenut tarpeeksi rikottuja lupauksia. En jaksanut, oli helpompi luovuttaa. Viestin laitettuani pystyin huokaamaan: "Et voi enää satuttaa, isä". Vastausta en ole saanut, enkä enää kaipaa sitä.
Viimeiset vuodet ja etenkin muutamat viimeiset viikot ovat opettaneet minulle paljon itsestäni ja elämästäni. Olen uskaltanut ottaa kaiken omiin käsiini, tehdä juuri niin kuin haluan. Olen oppinut olemaan minä ja hengittämään vapaasti, olen löytänyt itseni. Tietenkin on hetkiä kun mietin, kuka olen ja miksi, mutta niitä on kaikilla (toivottavasti). Myönnän, että on myös aikoja, jolloin tuntuu, että joudun etsimään itseäni kaiken keskeltä. Tilanteet muuttuvat, jolloin kaikki muukin muuttuu, ja joutuu hetken etsimään elämänsä suuntaa. On vain sopeuduttava. Sitä olen tehnyt, uskokaa pois.
Ei voisi nykyään uskoa, mutta vielä nelisen vuotta sitten olin "poikatyttö" ja vihasin muun muassa hameita! Voi luoja, mitä elämäni olisikaan nyt ilman hameita, korkeita korkoja tai muuten vain ihania kenkiä, rakennekynsiä... Ehkä olen pinnallinen, mutta entä sitten?! Elämääni kuuluu nyt se, että olen huoliteltu. En tiedä, kuinka suurta osaa se tulee näyttelemään tulevaisuudessa, mutta sen näkee ajallaan. Elän juuri nyt, tässä hetkessä!
Elämässäni oli ihminen, jonka piti aina olla minulle tärkeä ja tukea minua kaikessa. Niin, siis tosiaan, oli. En enää kestänyt. Tiedättehän, "kyllä pidän yhteyttä", "autan aina kaikessa" ja muita kuluneita lauseita, joiden mukaan ei kuitenkaan toimita. Lopulta laitoin viestin, etten enää jaksa, on aika luovuttaa. En halunnut jatkuvasti pettyä suhteessa, jota en ollut itse valinnut. Enkä edes ollut valinnut tätä ihmistä elämääni! Olin pettynyt liian monta kertaa, kokenut tarpeeksi rikottuja lupauksia. En jaksanut, oli helpompi luovuttaa. Viestin laitettuani pystyin huokaamaan: "Et voi enää satuttaa, isä". Vastausta en ole saanut, enkä enää kaipaa sitä.
Viimeiset vuodet ja etenkin muutamat viimeiset viikot ovat opettaneet minulle paljon itsestäni ja elämästäni. Olen uskaltanut ottaa kaiken omiin käsiini, tehdä juuri niin kuin haluan. Olen oppinut olemaan minä ja hengittämään vapaasti, olen löytänyt itseni. Tietenkin on hetkiä kun mietin, kuka olen ja miksi, mutta niitä on kaikilla (toivottavasti). Myönnän, että on myös aikoja, jolloin tuntuu, että joudun etsimään itseäni kaiken keskeltä. Tilanteet muuttuvat, jolloin kaikki muukin muuttuu, ja joutuu hetken etsimään elämänsä suuntaa. On vain sopeuduttava. Sitä olen tehnyt, uskokaa pois.
Ei voisi nykyään uskoa, mutta vielä nelisen vuotta sitten olin "poikatyttö" ja vihasin muun muassa hameita! Voi luoja, mitä elämäni olisikaan nyt ilman hameita, korkeita korkoja tai muuten vain ihania kenkiä, rakennekynsiä... Ehkä olen pinnallinen, mutta entä sitten?! Elämääni kuuluu nyt se, että olen huoliteltu. En tiedä, kuinka suurta osaa se tulee näyttelemään tulevaisuudessa, mutta sen näkee ajallaan. Elän juuri nyt, tässä hetkessä!
Tekstiäsi oli mukava lukea,se oli syvällistä. Olet varmasti nähnyt elokuvan Forrest Gump..siinähän sanotaan,että "Elämä on kuin suklaarasia,et koskaan tiedä,mitä saat!". Mielestäni elämä täytyy ottaa vastaan sellaisenaan ja nauttia jokaisesta hetkestä. Olin itsekkin pari vuotta sitten erilainen..ei kiinnostanu hirveesti muoti eikä meikkaus,mutta elämääni tuli eräs ystävä,joka muutti minut täysin..hän oli aina muodikas,meikattu ja hänellä oli aito Louis Vuitton-laukku,sen jälkeen,kun tutustuin häneen,niin olen täysin muuttunut ihmisenä! Elämä on liian arvokasta ja se voi muuttua miljoonasosasekunnissa,joten eläkäämme tässä ainutlaatuisessa hetkessä! :)
VastaaPoistaSuklaarasiasta saa yleensä suklaata ja sisäkannessa lukee mitä makuja on tarjolla
VastaaPoistaRetards quotes are retarded