Kuka minä olen?

Olen etsinyt itseäni moneen kertaan elämäni aikana. Olen miettinyt, kuka olen ja miksi olen juuri tällainen. Jos luulette, että elämäni on ollut aina kovin helppoa, erehdytte ja pahasti. Ei se toisaalta pelkkää taisteluakaan ole ollut, mutta kuitenkin. Urheilu on aina kuulunut elämääni, mutta en ota sitä nyt enempää esille. Vaikkakin se on hallinnut elämääni suuresti, se ei kuitenkaan ole juuri nyt niin tärkeässä roolissa, että kirjoittaisin siitä enempää.

Olen romantikko ja tulen aina olemaan. Haaveilen rakkaudesta, joka vie jalat alta ja peittää kaiken tuskan allensa. Haaveilen siitä, miten se oikea löytyy, miten hän on lähes täydellinen ja elämä on ruusuilla tanssimista. Unelmoin ihmisestä, joka tuntee minut läpikotaisin ja jonka seurassa voin olla täysin oma itseni. Hei, paluu todellisuuteen: elämä ei ole ruusuilla tanssimista eikä oikea ole aina se oikea, vaikka siltä voisi hetken tuntua. Myönnetään, aina voi haaveilla.

En ole valmis kertomaan kaikkea kaikille, mutta en myöskään ole hiljainen. Olen kuullut monesti, että minuun on helppo tutustua, mutta taas toisaalta olen kuulemma vaikeasti lähestyttävä. Tiedän, että olen sinänsä helppo luonne, mutta taas toisaalta en. Rakastan ihmisiä ja heidän kanssaan kommunikointia, mutta kuitenkin olen varautunut. En halua satuttaa itseäni tai muuten vain hakata päätäni seinään. Vaikka olisinkin varautunut, olen aina aito oma itseni. En edes jaksaisi esittää muuta kuin olen, toki eri tilanteissa pitää osata käyttäytyä tilanteiden vaatimalla tavalla.

Olette varmaan havainneet aiemmista teksteistäni, että olen esiintynyt lavalla? No joka tapauksessa, kolme vuotta sitten astuin tähän raadolliseen mutta ihanaan kauneus maailmaan. Sen jälkeen olen kilpaillut säästeliäästi, mutta kuitenkin tarpeeksi. Kuvaukset ja kilpailut ovat ihania, niissä syttyy aivan omaan maailmaansa. Sitä tunnetta, kun on yleisön tai kameran edessä, ei voi täysin osata kuvailla. Se on jotain sellaista, mikä pitää itse kokea. Tietenkin tässä altistaa itsensä kritiikin alle, mutta se on vain kestettävä! Tärkeintä kuitenkin on se, että on itseensä tyytyväinen. Minä en kuitenkaan ole, joten siinä on pienoinen ristiriita.

Kokeile tutustua minuun. En ole sitä, mitä heti ensimmäisenä voisit kuvitella. En ole ylpeä, en käännytä ihmisiä pois (ellei ole todella hyvää syytä siihen). Ehkä olen tutustumisen arvoinen, ehkä en. Päätä itse.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puuttuva palanen

Vääristyneitä katseita

”I am titanium”