Mission hiukset
Vajaan viikon ajan olen totutellut uuteen minään. Outoa katsoa itseään peilistä, kun sieltä katsoo takaisin nainen, jolla on pitkät hiukset. Olenko se todella minä, olenko minä muka tuollainen?! Jotenkin uskomatonta, että minulla ei ole enää niitä puolipitkiä hiuksia, jotka eivät tykänneet kasvaa. Tai ehkä ne olisivatkin voineet kasvaa, jos olisin jaksanut odottanut sitä enkä käskeä kampaajani niitä lyhentää. Naisten logiikkaa ilmeisesti siis: lyhennetään hiuksia vaikka halutaan pidemmät. Niinhän se toimii, right?
Kun menin kampaajalleni viime viikolla, odotin uusia hiuksiani osittain myös pelonsekaisin tuntein. Entä jos pitkä tukka ei sovikaan minulle?? Huoleni osoittautui täysin turhaksi, vaikkakin muutamat ensimmäiset vilkaisut peiliin olivat täynnä ihmetystä ja epäluuloa. Uusi ulkomuoto toi mukanaan enemmän naisellisuutta. Minulla on tavallaan uusi identiteetti, vaikka olen toki edelleen se sama vanha nainen kuin ennenkin.
Yksi asia on kuitenkin varmaa kun minusta on kyse: hiuksissa on oltava punaista. Tulisielulle tulta, persoonallisuutta peliin.
Pitkät hiukset kieltämättä sopii sulle.
VastaaPoista