Puuttuva palanen
Kesäyön kauneus ja yön herkät sanoitukset saivat minut itkemään. Kaipasin viereeni jotain, mitä siinä ei ollut. Kaipasin sitä tunnetta, joka saa kaiken tuntumaan parhaalta ja rumankin näyttämään kauniilta. Tunnetta, jota ehkä jokainen meistä ajoittain kaipaa. Ehkä puuttuva palanen oli se ihminen, jonka kanssa pystyn jakamaan kaiken. Tai ainakin niin luulen, mutta aina totuus ei ole kuitenkaan sama kuin luulo. Jos saisin palata takaisin päin, tietäisin, mitä tekisin: etsisin sen puuttuvan palasen, koska se olisi voinut olla täysin mahdollista. Vai olisiko?
Ajoittain on vaikeaa ymmärtää toista ihmistä. Helpointa ymmärtäminen on kasvokkain, jolloin näkee toisen ilmeet ja kuulee äänenpainot. Vaikeinta se on silloin, kun yhteydenpito perustuu kirjoittamiseen. On hankalaa ymmärtää jokainen asia täysin oikein. Se johtaa suhteellisen usein väärinymmäryksiin, joita sitten jälkikäteen saa selvitellä. Olisi todella helpottavaa, jos ei olisi väärinymmärryksen mahdollisuutta, mutta se tarkottaa sitä, että pitäisi osata sanoa asiat selkeästi eikä jättää tulkintaa vastaanottajan varaan. Ja senkö pitäisi olla helppoa?
Myönnän, että minulle juuri nyt puuttuvan palasen ymmärtäminen on hankalaa. Toisaalta se ei ole yllättävää, koska hän on mies! Hän on Marsista ja minä Venuksesta, ja niiden välillä taitaa olla valovuosi. Kuitenkin toivon, että vielä joskus nämä pienet oliot Marsista oppisivat kertomaan tunteistaan ja ajatuksistaan selvemmin, jotta ei tarvitsisi arvailla. Tiedän, että vie aikaa luottaa toiseen, mutta joskus on vain pakko avautua, vaikka silloin voi itseään satuttaakin.
Se, mikä ei tapa, vahvistaa?
Ajoittain on vaikeaa ymmärtää toista ihmistä. Helpointa ymmärtäminen on kasvokkain, jolloin näkee toisen ilmeet ja kuulee äänenpainot. Vaikeinta se on silloin, kun yhteydenpito perustuu kirjoittamiseen. On hankalaa ymmärtää jokainen asia täysin oikein. Se johtaa suhteellisen usein väärinymmäryksiin, joita sitten jälkikäteen saa selvitellä. Olisi todella helpottavaa, jos ei olisi väärinymmärryksen mahdollisuutta, mutta se tarkottaa sitä, että pitäisi osata sanoa asiat selkeästi eikä jättää tulkintaa vastaanottajan varaan. Ja senkö pitäisi olla helppoa?
Myönnän, että minulle juuri nyt puuttuvan palasen ymmärtäminen on hankalaa. Toisaalta se ei ole yllättävää, koska hän on mies! Hän on Marsista ja minä Venuksesta, ja niiden välillä taitaa olla valovuosi. Kuitenkin toivon, että vielä joskus nämä pienet oliot Marsista oppisivat kertomaan tunteistaan ja ajatuksistaan selvemmin, jotta ei tarvitsisi arvailla. Tiedän, että vie aikaa luottaa toiseen, mutta joskus on vain pakko avautua, vaikka silloin voi itseään satuttaakin.
Se, mikä ei tapa, vahvistaa?
Kyllä se siitä :) Mutta näin marsilaisena pikkuoliona on pakko sanoa, että joskus on teistä venuslaisistakin miltei mahdotonta saada mitään irti. Noh, kai se on ihan sitä suomalaista perusluonnetta, että kommunikaatioon ei sotketa tunteita, who knows?
VastaaPoistaKiitos Hanna ihanasta blogistasi. Kirjoitat todella hyvin, ja tekstisi ovat hyvin lähellä omaa elämäntilannettani. Senpä takia käynkin usein katsomassa oletko päivittänyt blogiasi :) Jatka kirjoittamista ja oikein ihanaa kesää sinulle!
VastaaPoista