Urheilun ihanuus

Naiset ja urheilu. Miksi me naiset seuraamme urheilua? Riippuu tietenkin lajista ja katsojasta. Itse seuraan urheilua, koska rakastan sitä! Urheiluun kuuluu kilpailu, joka saa minut sitä seuraamaan. En tiedä ymmärrättekö te, mutta se tietty tunne, tietty olotila urheilussa, kiehtoo. Myönnettäköön, että seuraan urheilua myös siinä esiintyvien komeiden kilpailijoiden takia.

Päätin eräänä iltana tuossa vähän aikaa sitten katsoa jalkapalloa. Syytä siihen ei tarvitse kovin kauaa miettiä (jos minut tuntee), nimittäin C. Ronaldo sai tämän neidin liimautumaan tv:n eteen. Totta on, että kiinnitin enemmän huomiota Ronaldon ulkomuotoon kuin itse peliin. Tietenkin peliä ja sen taktisia kuvioita tulee seurattua, mutta kieltämättä pelaajien ulkonäkö kiinnostaa himpun verran enemmän. Hyvä kroppaisia komistuksia kentällä shortseissa, ei kai enempää voi peliltä odottaakaan!? Niin, jokuhan voisi kutsua C. Ronaldoa cry baby -nimityksellä, mutta ei ole mahtavampaa kuin mies, joka uskaltaa näyttää tunteensa.

Entäs sitten suomalaisten bravuuri, eli keihäänheitto? Kaksi ylivertaista heittäjää: Tero Pitkämäki ja Andreas Thorkildsen. Siinä todella komeat ja sympaattiset miehet, joilla on raameja. Etenkin norjalainen komistus saa sukat pyörimään jaloissani, ja kenenkään on turha häiritä urheilunautintoani, mikäli vuonojen mies on heittovuorossa. Tietenkin toivon Pitkämäen voittavan, mutta eipä se haittaa, mikäli Thorkildsen sen ykkössijan suomalaisten nenän edestä vie. Tärkeintähän on, että palkintopallilla on komeita miehiä.

Toki urheilun saralla on monia muitakin hienoja lajeja, joita tulee seurattua, mutta kaikki on niin kausikohtaista. On legendaarisia lajeja ja mahtavia urheilijoita. Juoruja ja tositarinoita... Kliseistähän urheilun parissa on se, että missi ja jääkiekkoilija rakastuvat. Oikeastaan kun miettii, niin aina se tunnettu ja menestyvä urheilija käsipuoleensa kauniin naisen löytää. Urheilun ihanuus ja samalla sen karu todellisuus yhdistyvät tavalla, jota ei voi aina ymmärtää.