Minä, jääprinsessa?

Tiedätkö sinä, miten helppoa on hajottaa toinen ihminen? Tiedätkö, miten helposti saa toisen sydämen pilkottua palasiin, joita on mahdoton liimata takaisin yhteen? Ei siihen tarvita kuin muutama sana, ehkä puolikas lause. Pitäisi olla jääprinsessa, jotta ei sattuisi niin paljon, mutta ei se olisi kenellekään muulle eduksi. Jääprinsessana voisin kyllä tehdä juuri niin kuin haluaisin, ilman tunteita ja turhia huolia. Olisiko se sen arvoista?

Pieni tarina on paikallaan: Tyttö ihastui ensi silmäyksellä poikaan, jota hän on nyt hetken aikaa tapaillut. Hän on kertonut suhteellisen avoimesti, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän ehkä voisi haluta, mutta ei kuitenkaan ole paljastanut liikaa. Poika on pysytellyt hiljaa, tai ainakin melkein hiljaa. Tyttö on uskaltanut avata sydämensä ja viimein myös antoi itsestään enemmänkin. Turhaanko? Ehkä, ehkä ei. Poika kuitenkin kertoi viimeisimmän jälkeen itsestään enemmän, ja toki asioita, joita olisi ehkä aiemmin pitänyt. Tyttöön sattui ja todella kovaa. Kyse kuitenkin oli väärinymmärryksestä, juuri siitä, mikä voitaisiin helposti välttää. Mutta tyttö oppi, että ajan pitää vain antaa kulua. Ehkä joskus selviää, mitä elämässä tapahtuu, tai ainakin siinä toivossa on todella helpottavaa elää. Ota kaksi askelta eteenpäin, niin huomaat ottaneesi kolmannen taaksepäin, niin se kai myös tässä tilanteessa vain on. Tiedättekö, ei tämän tilanteen takia kannata olla jääprinsessa!

Olenko minä sekaisin, pyörinkö minä vai pyöriikö maailma? Ehkä molempia, mutta syyt ovat hyvät. Minä otan huojuvia askelia eteenpäin, ja matkallani ehkä poimin mukaani sen unelmien prinssin, josta haaveilen. Sinä tiedät kyllä, eikö?