Polku huomiseen
"Näin unta,
otit kädestäni kiinni,
suutelit, kosketit.
Olit vieressäni,
ohikiitävän hetken
luulin sen olevan todellista.
Näin unta,
olimme kahden,
rakastimme toisiamme.
Olin kanssasi,
seurasin polun loppuun saakka,
siellä ei ollut meitä,
vain kylmä huominen."
On uskallettava astua polulle, tuo se tullessaan sitten mitä tahansa. Jos ei uskalla katsoa kortteja, ei voi koskaan tietää, mitä voisi tapahtua. Ei saa pelätä, mutta toisaalta ei saa myöskään olla liian rohkea. Onkohan sitä kultaista keskitietä ollenkaan? Sen kun löytäisi, niin ehkä olisi helpompaa. Eletäänpä todellisuudessa hetkinen. Eihän kultaista keskitietä kulkiessa kokisi niitä isoimpia tunteita ja hetkiä, joten parasta elää juuri niin kuin elää eikä aina etsiä sitä, mitä ei edes ole.
Tartu tilaisuuteen nyt tässä hetkessä, sitä ei välttämättä tule uudestaan.
otit kädestäni kiinni,
suutelit, kosketit.
Olit vieressäni,
ohikiitävän hetken
luulin sen olevan todellista.
Näin unta,
olimme kahden,
rakastimme toisiamme.
Olin kanssasi,
seurasin polun loppuun saakka,
siellä ei ollut meitä,
vain kylmä huominen."
On uskallettava astua polulle, tuo se tullessaan sitten mitä tahansa. Jos ei uskalla katsoa kortteja, ei voi koskaan tietää, mitä voisi tapahtua. Ei saa pelätä, mutta toisaalta ei saa myöskään olla liian rohkea. Onkohan sitä kultaista keskitietä ollenkaan? Sen kun löytäisi, niin ehkä olisi helpompaa. Eletäänpä todellisuudessa hetkinen. Eihän kultaista keskitietä kulkiessa kokisi niitä isoimpia tunteita ja hetkiä, joten parasta elää juuri niin kuin elää eikä aina etsiä sitä, mitä ei edes ole.
Tartu tilaisuuteen nyt tässä hetkessä, sitä ei välttämättä tule uudestaan.
Kommentit
Lähetä kommentti