"Todellista rakkautta on vaikea löytää, vaikea menettää ja mahdotonta unohtaa"

Olin joskus ihastunut erääseen poikaan, kutsutaan häntä vaikka Petteriksi. Hänen kanssaan vietin kauniin illan, mutta se jäi siihen. Tai siis sen käsityksen minä sain hänen puheistaan. Petteri tahtoi olla sinkku, olla tilivelvollinen tekemisistään vain itselleen. En voinut sille mitään, mutta kyllä se tieto sattui. Minä en vain kelvannut? Ehkä niin tai ehkä ei, sen tietää vain Petteri. Meidän ystävyyskin oli vaakalaudalla, mutta jotenkin onnistuimme pitämään sen kasassa. Yhtäkkiä kaikki muuttui, Petteristä tuli minulle läheisempi. Hän otti minuun itse enemmän yhteyttä muuten vain ja toki hän myös halusi tavata. Sain häneltä mitä ilmeisemmin booty callin eräänä yönä, mutta en herännyt siihen. Ehkä se ei ollutkaan vain booty call, ehkä sen pitikin olla kunnollinen puhelu? Ehkä se oli kaikki oli uuden alkua. Uuden, josta emme tienneet, mitä se onkaan. Emmekä vieläkään tiedä.

Petteri oli minulle rakas jo alusta alkaen. En rakasta häntä, mutta ajatuskin hänen menettämisestään tekee kipeää. Olisi mahdotonta unohtaa hänet, hänen kuvansa on piirtynyt niin vahvasti verkkokalvolleni. Hän on ihminen, jollaista on vaikeaa löytää. Ei jokaisen kiven alta löydy miestä, joka pyytää maalaamaan seiniään tai asentamaan verhotankoja. Hän on muutenkin ainutlaatuinen ihminen, ja hyvin monilla tavoilla. En koskaan halua menettää häntä. Kukaan muu ei voisi saada minua nauramaan samoin kuin Petteri saa. Kukaan muu ei voisi tehdä minulle samanlaista oloa. Niin, ja minä en rakasta häntä. Pidän hänestä, todella paljon. Välitän hänestä, mutta en rakasta. Uskottelenkohan niin vain itselleni? Ei, en voi uskotella. Enhän?

Miten Petteri liittyy todelliseen rakkauteen? Entä jos rakastankin häntä, mutta en ole vain tajunnut sitä? Voiko sitä olla ymmärtämättä tai huomaamatta? Kyllä sen tajuaisi, jos olisi rakastunut, mutta myöntääkö sitä aina itselleen? Rakkaus on iso ja kipeä asia, ja siinä on niin hyvää kuin pahaakin. Miksi siis satuttaisin itseäni rakastamalla unelmaa? Ei, en rakasta Petteriä, en ainakaan vielä. En halua pilata sitä, mitä meillä on, liiallisella tunteilulla. En tee sitä ennenkuin Petteri tekee sen, tosin hän ei voisi koskaan pilata mitään tunteilemalla. Ei koskaan, vaikka mikä olisi. Hän on ihana Petteri, ja hänen vuokseen minä siirtäisin vuoria. Hänen vuokseen antaisin oman elämäni, jos hän vain saisi elää. En minä rakasta, minä välitän?