Sanoja sydämestä

Kaikkea ei ole tehty, kaikkea ei ole sanottu. En ole voinut sanoa kaikkea, en ole uskaltanut. Milloin sen teen, sitä ei koskaan tiedä. Ehkä en vain halua satuttaa itseäni, pudota alas pilvilinnoista (joissa en edes uskalla olla). En halua pettyä, sillä en tiedä, mitä tekisin jos niin kävisi. Sinä tiedät, miltä näytän, miltä tuoksun ja miltä tunnun. Sinä tunnet minut, mutta et kuitenkaan tiedä kaikkea, mitä minussa on. Ehkä sinä opit. Lupaan, että annan sinun tulla lähelle. Pelkään sitä, mutta ei minulla ole valinnanvaraa.

Muistan sen päivän, tarkalleen illan, kun tapasimme. Kävelimme toisiamme kohden, minua hymyilytti. Kohtasin jotain, mitä olin odottanut. Kaikki ei ole mennyt niin kuin kauniissa saduissa, mutta näinkin on hyvä. Askel kerrallaan, vaikka ne sitten olisivat kuinka pieniä askelia tahansa. Emme kai kumpikaan tiedä, mihin tie vie, mutta katsotaan yhdessä? Ehkä uneni toteutuvat, ja tällä on onnellinen loppu. Ehkä ne eivät toteudu ja tämä hajoaa hetkessä palasiin. En voi pelätä, tärkeintä on viettää kanssasi hetkiä, joita voi myöhemmin muistella. Pitää olla iloinen siitä, mitä tässä ja nyt on. Vain sillä on merkitystä.

En tahtoisi kertoa sinulle vielä kaikkea, en haluaisi pilata hetkeä. Ehkä pelkään liikaa, mutta en kuitenkaan usko, että voisin menettää sinut kokonaan. Meillä on ollut hetkiä, joissa olen ollut iloinen ja onnellinen. Hetkiä, joita saamme varmasti vielä kokea lisää. Jotenkin hymyilyttää. Sinä olet minulle tärkeä ja rakas, saat minut nauramaan ja teet hyvän olon. Kunpa osaisit lukea ajatukseni, jotta ei tarvitsisi kaikkea yrittää pukea sanoiksi. Joskus se vain on liian vaikeaa. Tiedätkö, en jaksaisi odottaa. Nyt juuri on sellainen olotila, että tahdon sinut viereeni heti. Tiedäthän, sylikkäin sohvalla, tiukka halaus?

Hassua, miten tämä kaikki sekoittaa päätäni. Ilman sinua olisin kai hukassa.