Semper fidelis - aina uskollinen

Uskollinen voi olla monella tapaa. Voi olla uskollinen itselleen ja arvoilleen, omille säännöilleen ja periaatteilleen. Voi olla myös uskollinen ystävälleen tai kaverilleen, mutta ehkä se tutuin ja tunnetuin uskollisuuden muoto on uskollisuus parisuhteessa. Siinä suhteessa, jossa pitäisi olla sitoutunut. Suhteessa, jossa jopa pienikin uskottomuus voi hajottaa ja sivaltaa toista kasvoihin pahemmin kuin mikään muu. Suhteessa, jossa pitäisi vallita rakkaus ja luottamus yhteiseen tulevaisuuteen. Uskollisuus on parisuhteen perusta, tai ainakin toimivan sellaisen. Pitää vain muistaa, että jokainen pari määrittelee itse rajansa, joiden sisällä toimii. Niihin ei oikeastaan ulkopuoliset voi edes puuttua.

Semper fidelis, mutta entä jos ei ole aina ollut uskollinen? Voisiko silti laittaa sellaisen tatuoinnin? Se muistuttaisi siitä, mikä elämässä oikeasti on tärkeää niinä hetkinä, kun kaikki on romahtamassa. En tarkoita, että uskollisuus tulisi tatuoinnista, vaan että tatuointi uskollisuudesta. Yksikin kerta voi muuttaa elämän suunnan aivan täysin. Se paha olo, itsensä kanssa taistelu ja itseinho muuttaa ihmistä paljon. Siinä käy itsensä kanssa todella tuskallisen keskustelun, jonka aikana kyyneleet virtaavat ja tuntuu, ettei enää kehtaa elää itsensä kanssa. Häpeä, että on antanut periksi jollekin muulle kuin moraalilleen, on liian suuri käsiteltäväksi.

Loppujen lopuksi, voiko kukaan olla aina uskollinen? Voiko elää niin täydellistä elämää, ettei olisi uskoton kenellekään? Aina uskollinen voi tarkoittaa myös niin monia eri asioita kuin jotkut ensimmäisenä ajattelevat. Se, mikä tällä hetkellä ainakin tuntuu itselleni tärkeimmältä, on itselleni uskollisena pysyminen. Uskollisena sille, mitä olen. Uskollisena sille, mitä elämäni on.

Niin tärkeää kuin se on minulle - semper fidelis.