SeOikea
Kukapa ei haluaisi löytää Sitä Oikeaa? Ihmistä, josta on haaveillut ja josta on rakentanut omia visioitaan moneen kertaan. Ihmistä, josta tulisi se, jonka kanssa viettäisi koko elämänsä tapahtui sitten mitä tahansa. Ainakin tv:ssä ja internetissä on helppo nykyään etsiä sitä oikeaa, ja oikeastaan ne avaavat oven uusiin ulottuvuuksiin. Virtuaalisesti voi tosin olla muuta kuin mitä todellisuudessa onkaan, mutta jos itse on oma itsensä, niin on jo hyvällä pohjalla. Mahdollisesti tv:n tai internetin kautta voi tavata ihmisen, jota ei olisi koskaan muutoin löytänyt. Vai olisiko? Jos hän olisikin se oikea, niin eikö kohtalo olisi johdattanut sinut hänen luokseen tavalla tai toisella? Sitä ei kai koskaan tiedä.
Olenko haaveillut siitä oikesta, jota täällä maailmassa olisi minulle vain yksi? Olen, myönnän sen, mutta en enää usko siihen tarinaan, että täällä olisi vain yksi oikea minulle. Uskon, että jokaiselle on täällä montakin oikeaa ihmistä, mutta kaikkia heitä ei vain voi kohdata. Pitää ymmärtää ottaa juuri se oikea, joka osuu kohdalle. Tai entä jos olemme olleet aina väärässä? Entä jos täällä ei olekaan ollenkaan niitä oikeita kenellekään? Ehkä se on vain legendaa, johon uskomme, koska parempaakaan teoriaa ei ole. Entä, jos vain tyydymme siihen, mitä saamme ja siihen, mikä tuntuu sillä hetkellä oikealta ratkaisulta? Entä jos se tunne loppuukin joskus, pitääkö se vain kaivaa takaisin? Mutta eihän tunne siitä oikeasta voi kadota, eihän?
Sitä oikeaa ei kai voisi ohittaa, jos sellaiseen törmäisi. Tiedän, että tuolla jossain on se oikea minulle. En usko, että puhe siitä oikeasta olisi legendaa. Voi olla, että olen väärässä, auttamattoman väärässä, mutta haluan silti uskoa. Ehkä en törmää häneen nyt heti, ehkä en koskaan. Sekin on mahdollista, mutta miksen voisi unelmoida? Olen kyllä tavannut miehen, joka olisi enemmänkin kuin täydellinen ja aivan se oikea minulle, mutta elämä ei aina kulje polkuja, joita sen toivoo kulkevan. Ehkä joskus saan kuitenkin kokea sen täydellisen rakkauden sen oikean kanssa. Sen tunteen, kun mikään ei riitä, mutta kuitenkin kaikki riittää ja tuntuu vain täydeltä.
Olenko haaveillut siitä oikesta, jota täällä maailmassa olisi minulle vain yksi? Olen, myönnän sen, mutta en enää usko siihen tarinaan, että täällä olisi vain yksi oikea minulle. Uskon, että jokaiselle on täällä montakin oikeaa ihmistä, mutta kaikkia heitä ei vain voi kohdata. Pitää ymmärtää ottaa juuri se oikea, joka osuu kohdalle. Tai entä jos olemme olleet aina väärässä? Entä jos täällä ei olekaan ollenkaan niitä oikeita kenellekään? Ehkä se on vain legendaa, johon uskomme, koska parempaakaan teoriaa ei ole. Entä, jos vain tyydymme siihen, mitä saamme ja siihen, mikä tuntuu sillä hetkellä oikealta ratkaisulta? Entä jos se tunne loppuukin joskus, pitääkö se vain kaivaa takaisin? Mutta eihän tunne siitä oikeasta voi kadota, eihän?
Sitä oikeaa ei kai voisi ohittaa, jos sellaiseen törmäisi. Tiedän, että tuolla jossain on se oikea minulle. En usko, että puhe siitä oikeasta olisi legendaa. Voi olla, että olen väärässä, auttamattoman väärässä, mutta haluan silti uskoa. Ehkä en törmää häneen nyt heti, ehkä en koskaan. Sekin on mahdollista, mutta miksen voisi unelmoida? Olen kyllä tavannut miehen, joka olisi enemmänkin kuin täydellinen ja aivan se oikea minulle, mutta elämä ei aina kulje polkuja, joita sen toivoo kulkevan. Ehkä joskus saan kuitenkin kokea sen täydellisen rakkauden sen oikean kanssa. Sen tunteen, kun mikään ei riitä, mutta kuitenkin kaikki riittää ja tuntuu vain täydeltä.
Kommentit
Lähetä kommentti