Parisuhde, ei pari suhdetta
Kahden ihmisen yhteinen elämä on heidän kahden keskinäinen asiansa, eikä sen pitäisi kuulua ulkopuolisille ollenkaan. Parisuhde on kahden elämän yhteenliittymä, jossa kuitenkin molemmilla osapuolilla on omat elämänsä yhteisen elämän rinnalla. Omien elämien kuitenkin pitäisi olla kumppanille avoimet, eikä niissä pitäisi olla mitään salattavaa. Toki on asioita, joista puhutaan vain ystävien kanssa, mutta kuitenkin niiden pitäisi olla sellaisia, jotka eivät loppupeleissä satuta kumppania. Valkoinenkin valhe voi satuttaa, etenkin jos se tulee joskus ilmi.
Mikä saa kaksi ihmistä liittämään elämänsä yhteen? Halu sitoutua, tahto olla jonkun oma? Missä vaiheessa suhdetta tapahtuu mitäkin, vai onko siihenkään oikeastaan mitään kaavaa, mitä/missä/milloin tapahtuu? Eihän siihen ole olemassa aikataulua, jonka mukaan edettäisiin. Jotkut tapailevat monta kuukautta ennen kuin sanovat seurustelevansa, toiset eivät käytännössä olleenkaan tapaile, vaan siirtyvät suoraan parisuhteeseen. Ei ole väärin tehdä asioita omalla tavallaan, mutta tietenkin suhteen kehittyminen saa ajattelemaan sen aikataulua.
Miten ihminen oppii elämään parisuhteessa? Tapahtuuko se vain luonnostaan, vai tarvitseeko sitä opetella? Entä suhteeseen siirtyminen hetken yksinolon jälkeen, miltä se tuntuu? Kuinka hyvin ja nopeasti sitä oppii elämään parisuhteessa sen jälkeen, kun on juuri tottunut elämään yksin ja itselleen? Suhteessa olisi osattava elää ilman harha-askeleita ja tyhmyyksiä, jotta se voisi toimia. Se on aivan mahdollista, jos itseltään löytyy moraalia ja halua olla toisen ihmisen kanssa. Mikään ei ole mahdotonta, ellei siitä tee sitä. Parisuhde ei ole helppoa, mutta siitä saa tehtyä myös täyttä helvettiä, jos ei ole sitoutunut. Kaikki vaatii taistelua, mitään ei saa ilmaiseksi. Miksi ei taistelisi sen eteen, mitä oikesti elämältään haluaa?
"Take it or leave it"
Mikä saa kaksi ihmistä liittämään elämänsä yhteen? Halu sitoutua, tahto olla jonkun oma? Missä vaiheessa suhdetta tapahtuu mitäkin, vai onko siihenkään oikeastaan mitään kaavaa, mitä/missä/milloin tapahtuu? Eihän siihen ole olemassa aikataulua, jonka mukaan edettäisiin. Jotkut tapailevat monta kuukautta ennen kuin sanovat seurustelevansa, toiset eivät käytännössä olleenkaan tapaile, vaan siirtyvät suoraan parisuhteeseen. Ei ole väärin tehdä asioita omalla tavallaan, mutta tietenkin suhteen kehittyminen saa ajattelemaan sen aikataulua.
Miten ihminen oppii elämään parisuhteessa? Tapahtuuko se vain luonnostaan, vai tarvitseeko sitä opetella? Entä suhteeseen siirtyminen hetken yksinolon jälkeen, miltä se tuntuu? Kuinka hyvin ja nopeasti sitä oppii elämään parisuhteessa sen jälkeen, kun on juuri tottunut elämään yksin ja itselleen? Suhteessa olisi osattava elää ilman harha-askeleita ja tyhmyyksiä, jotta se voisi toimia. Se on aivan mahdollista, jos itseltään löytyy moraalia ja halua olla toisen ihmisen kanssa. Mikään ei ole mahdotonta, ellei siitä tee sitä. Parisuhde ei ole helppoa, mutta siitä saa tehtyä myös täyttä helvettiä, jos ei ole sitoutunut. Kaikki vaatii taistelua, mitään ei saa ilmaiseksi. Miksi ei taistelisi sen eteen, mitä oikesti elämältään haluaa?
"Take it or leave it"
Kommentit
Lähetä kommentti