Jokainen jättää jälkensä
Menneisyys on menneisyyttä, joka elää jokaisessa hetkessä mukana tavalla tai toisella. Tavan voi tosin valita itse, kuten myös loppupeleissä senkin, kuinka vahvasti menneisyys on nykyisyyden seurana. Mennyt aika ei koskaan palaa, ja jos siihen tosiasiassa voisi palata, ei mikään olisi enää niinkuin ennen. Jos ei pysty unohtamaan menneitä asioita, tarkoittaako se, että on ikävä niihin aikoihin, paikkoihin ja asioihin, vai ovatko ne muistoja, hyviä tai pahoja?
Jokainen ihminen jättää toiseen ihmiseen jälkensä, tietyt tapahtumat jättävät arpensa tai hyvät vaikutuksensa. Joskus tätä kaikkea kantaa mukanaan taakkana ja ajoittain tämä taakka saattaa olla liian painava kannettavaksi. Joskus jälkensä jättää ihminen, jonka kanssa on viettänyt aikaa jopa liiaksikin asti, joskus taas ihminen, jonka on tuntenut vain muutaman tunnin. Mistä sen tietää etukäteen, milloin jää jälki ja milloin ei? Sepä siinä, ei mistään. Ei voi pelätä etukäteen asioita, joiden kulusta ei vain voi tietää. Niin, no kuka sanoo ettei voi, koska aina voi pelätä, mutta onko jatkuva pelkääminenkään hyväksi?
On asioita, joita ei halua muistaa, tapahtumia, jotka haluaa vain unohtaa. Yleensä silloin on jäänyt jälki, joka ei poistu. Nämä tapahtumat ovat jääneet muistiin, ja vaikuttavat menneisyydestä nykyisyyteen, ehkä positiivisesti tai mahdollsesti negatiivisesti. Miten työntää ne taka-alalle, jos niitä ei vain hyväksy? Asiat ovat jo tapahtuneet, jolloin niitä ei voi muuttaa. Ne on pakko hyväksyä sellaisenaan, mutta niitä voi aina katua. Hyväksymisestä lähtee monesti positiivinen kierre, jolloin huomaa, miten kaikesta voi selvitä.
Miksi pelätä jälkiä, jotka ovat jääneet, miksei suunnata itseään tulevaan ja olla onnellinen jäljistä, jotka ovat tehneet sinusta sen, mikä olet?
Mennyt aika ei koskaan palaa, ja silläkin on merkityksensä.
Jokainen ihminen jättää toiseen ihmiseen jälkensä, tietyt tapahtumat jättävät arpensa tai hyvät vaikutuksensa. Joskus tätä kaikkea kantaa mukanaan taakkana ja ajoittain tämä taakka saattaa olla liian painava kannettavaksi. Joskus jälkensä jättää ihminen, jonka kanssa on viettänyt aikaa jopa liiaksikin asti, joskus taas ihminen, jonka on tuntenut vain muutaman tunnin. Mistä sen tietää etukäteen, milloin jää jälki ja milloin ei? Sepä siinä, ei mistään. Ei voi pelätä etukäteen asioita, joiden kulusta ei vain voi tietää. Niin, no kuka sanoo ettei voi, koska aina voi pelätä, mutta onko jatkuva pelkääminenkään hyväksi?
On asioita, joita ei halua muistaa, tapahtumia, jotka haluaa vain unohtaa. Yleensä silloin on jäänyt jälki, joka ei poistu. Nämä tapahtumat ovat jääneet muistiin, ja vaikuttavat menneisyydestä nykyisyyteen, ehkä positiivisesti tai mahdollsesti negatiivisesti. Miten työntää ne taka-alalle, jos niitä ei vain hyväksy? Asiat ovat jo tapahtuneet, jolloin niitä ei voi muuttaa. Ne on pakko hyväksyä sellaisenaan, mutta niitä voi aina katua. Hyväksymisestä lähtee monesti positiivinen kierre, jolloin huomaa, miten kaikesta voi selvitä.
Miksi pelätä jälkiä, jotka ovat jääneet, miksei suunnata itseään tulevaan ja olla onnellinen jäljistä, jotka ovat tehneet sinusta sen, mikä olet?
Mennyt aika ei koskaan palaa, ja silläkin on merkityksensä.
Kommentit
Lähetä kommentti