Aika, vihollinen vai ystävä?
Joskus tuntuu, että tunnit vuorokaudessa ei riitä, joskus tuntuu, että on liikaakin aikaa. Milloin olisi hyvä? Onko jokin määrä aikaa sellainen, jolloin ei tarvitsisi valittaa? Onko meidät vain luotu olemaan aina epäkiitollisia ja nurisemaan asioista, joista ei tarvitsisi edes sanoa mitään negatiivista?
Aika voi olla ystävä, se voi olla myös vihollinen. Se voi olla puolellasi tai sitten olla niin vastaan sinua kuin voi vain olla. Aika ei anna armoa kenellekään, jokaiselle on saman verran tunteja, minuutteja ja sekunteja vuorokaudessa. Joillekin 24 tuntia riittää, toisille se tekee tiukkaa. Mistä luopua siinä vaiheessa, unesta vai jostain muusta tärkeästä? Mikä menee minkäkin edelle, millaiseen arvojärjestykseen laittaisi asiat? Se on täysin itsestä kiinni, mihin käyttää tuntinsa ja minuuttinsa, toki joskus hetket voivat olla kiinni myös toisesta tai toisista ihmisistä.
Aikaa ei voi lahjoa, et voi saada itsellesi lisää hetkiä tai poistettua niitä. Pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä saa, mutta ei sekään ole aina niin helppoa. Joskus tuntuu, että ei saa tarpeeksi aikaa, mutta toisaalta tilanne tulee mitä todennäköisemmin tasoittumaan joskus. Silti ajan puuttuminen tekee ärtyisäksi ja kiukkuiseksi, saa kuvittelemaan asioita, joita ei normaalisti edes kävisi mielessä. Miten kauan pitää odottaa, että aika tasaa ottamansa?
Aika. Käsite, jota ilman ei kai voisi elää.
Aika voi olla ystävä, se voi olla myös vihollinen. Se voi olla puolellasi tai sitten olla niin vastaan sinua kuin voi vain olla. Aika ei anna armoa kenellekään, jokaiselle on saman verran tunteja, minuutteja ja sekunteja vuorokaudessa. Joillekin 24 tuntia riittää, toisille se tekee tiukkaa. Mistä luopua siinä vaiheessa, unesta vai jostain muusta tärkeästä? Mikä menee minkäkin edelle, millaiseen arvojärjestykseen laittaisi asiat? Se on täysin itsestä kiinni, mihin käyttää tuntinsa ja minuuttinsa, toki joskus hetket voivat olla kiinni myös toisesta tai toisista ihmisistä.
Aikaa ei voi lahjoa, et voi saada itsellesi lisää hetkiä tai poistettua niitä. Pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä saa, mutta ei sekään ole aina niin helppoa. Joskus tuntuu, että ei saa tarpeeksi aikaa, mutta toisaalta tilanne tulee mitä todennäköisemmin tasoittumaan joskus. Silti ajan puuttuminen tekee ärtyisäksi ja kiukkuiseksi, saa kuvittelemaan asioita, joita ei normaalisti edes kävisi mielessä. Miten kauan pitää odottaa, että aika tasaa ottamansa?
Aika. Käsite, jota ilman ei kai voisi elää.
Kommentit
Lähetä kommentti