Askeleittain eteenpäin kohti tulevaisuutta

Miten suhteessa pitäisi edetä? Hiljalleen, monien vuosien pohdinnan ja arpomisen jälkeen kihloihin ja taas siitä monien vuosien jälkeen naimisiin? Muutaman viikon seurustelun jälkeen kihloihin ja vuoden päästä naimisiin? Mikä on oikea toimintatapa? Sellainen toimintapa löytyy; jokainen toimii tavallaan ja tekee ratkaisunsa oman tunteen ja halun mukaan. Sen mukaan, mikä tuntuu hyvälle ja oikealle. Miksi pitkittäisi askeleiden ottamista, jos on vahva tunne siitä, että juuri ne askeleet ovat oikeita? Mitä elämässä saisi, jos ei koskaan uskaltaisi edetä?

Kenellä on oikeus arvostella muiden suhteen etenemistä? Kuka saa sanoa, milloin tehdään oikein ja milloin väärin? Tietenkin on sananvapaus, mutta pitäisi miettiä, mitä toisille sanoo. Mikäli jotkut ovat päättäneet ottaa askeleen elämässään ja suhteessaan eteenpäin, niin kukaan ei ole oikeutettu arvostelemaan tätä askelta! Eikö sitä voisi vain olla onnellinen toisten puolesta, ja ajatella positiivisesti?
Mikä sen takana on, että arvostellaan toisten tekemisiä? Kateus siitä, että ei itsellään samainen asia ole ajankohtainen, vai jokin muu syy? Tietenkin tähän ryhmään, jota juuri kuvailin, kuuluu suhteellisen pieni prosentti ihmisistä. Tosin miten prosentit muuttuisivat, jos otettaisiin mukaan myös ne, jotka muiden kanssa asiaa pyörittelevät ja arvostelevat tapahtumia. Sitä ei voi tietää. Tunnetko piston sydämessäsi?

Jokainen askel on tärkeä sen ottajalle. Jokainen etenee suhteessaan omaan tahtiin, on se sitten hidasta tai nopeaa muiden mielestä. Jokaisella on oikeus elää oma elämänsä niin kuin haluaa, tehdä ratkaisunsa juuri niin kuin tekee. Ei voisi oppia mitään, jos eläisi muiden jalanjälkiä pitkin. Askeleiden ottaminen eteenpäin kuuluu elämään ja parisuhteeseen, ja jokaisessa suhteessa on omat oikeat hetkensä tehdä niitä. Tehköön jokainen niin kuin kokee oikeaksi, sehän ihmisen tekee onnelliseksi.