Niin minä sen näen.. rakkaus.

Joku viisas on joskus sanonut, että ensin pitää oppia rakastamaan itseään, jotta voisi rakastaa muita. Tunnistaako sitten siitä, että rakastaa jotain toista sen, että rakastaa myös itseään?

Rakkaus on syvä kiintymys, vahva tunne. Tietous siitä, että joku on sinulle tärkeä ja saa sinut tuntemaan, elämään rakkaudelle. Se on jotain, mitä ei tosiasiassa pysty täysin määrittämään. Helpointa on vain sanoa, että rakastaa. Sen sitten tietää jokainen, joka rakastaa, mitä se tosiasiassa tarkoittaa ja miltä se tuntuu. Jos sen tunteen pystyisi täysin kuvailemaan, olisiko se silloin enää rakkautta?

Rakkauteen kuuluu se, että hyväksytään toinen sellaisena kuin hän on. Tietenkään se ei tarkoita sitä, että kaikkia tekoja täytyy hyväksyä, sillä on asioita, joita kenenkään ei pidä sulattaa ja katsoa läpi sormien. Rakkauteen kuuluu se, että antaa toisen tehdä asioita, joita hän haluaa tehdä, mikäli ne eivät satuta toista tai ole muuten moraalin vastaisia. Rakkauteen kuuluu se, että antaa toisen olla juuri sellainen, kuin hän oikeasti on! Mitä rakkautta se olisi, jos toinen joutuisi käyttäytymään, puhumaan ja toimimaan niin kuin itse haluaisi?

Jos rakastaa, tekee toisen eteen mitä tahansa. Tekee sen rakkauden eteen kaikkensa. Rakkauden eteen joutuu tekemään uhrauksia, sen eteen joutuu tekemään töitä. Itse rakkaus voi säilyä toki ilman työtäkin, mutta parisuhde ei. Paras palkinto tehdyn työn jälkeen on läpi elämän kestävä rakkautta pursuava parisuhde. Suhde, jossa rakkaus kestää kaiken, myös ne vaikeat hetket, joita kaikissa suhteissa tulee vastaan. Toisen rinnalla seisominen myös huonoina hetkinä kertoo rakkaudesta, joka on ehdotonta ja aitoa. Hyvinä hetkinä toisen rinnalla on helppo seistä, mutta huonoissa hetkissä rakkauden oikea mitta selviää.

Rakkaus on kaksi ihmistä, jotka vievät vain pienen osan vuoteesta.