Kun mikään ei riitä?

Milloin on se hetki, kun vaan riittää? Kun ei vain enää jaksa. Kun tuntuu, että nyt on tultu tien päähän.

Mistä tietää, että vielä voisi olla voimia? Että vielä voisi jaksaa, vaikka kuinka sattuu. Että ei romahda.

Kuinka toisen voisi saada ymmärtämään? Kuinka saat toisen tajuamaan, jos hän ei näe asiaa toisesta näkökulmasta? Jos hän vaan ajattelee ensimmäisenä itseään.

Parisuhde. Joskus tuntuu, että se on tanssimista kaksiteräisellä miekalla. Toinen porautuu jalkapohjaan, avaten vertavuotavan ja tuskaisen haavan. Toinen ei satuta, antaa tanssia sen päällä. Joskus tuntuu, että mikään ei riitä. Joskus tuntuu, että tekisi ihan miten vain, kaikki on tehty väärin.

Miten toiseen ihmiseen voi luottaa, jos hän ei käyttäydy sen mukaan? Katteettomat lupaukset. Hylätty olo. Mihin asettaa rajat, jos ei enää vain uskalla?

Tuntuu, että kaikki luisuu käsistä. Valuu alas sormista hiekan tavoin. Repii hajalle, katoaa. Yksi onnellinen hetki ei korvaa sataa huonoa tai menetettyä hetkeä. Yksi kaunis lause ei korvaa jokaista loukkausta. Mikään ei saa unohtamaan tekoja, jotka saavat itkemään ja tuntemaan olon heittopussiksi.

Entä kun mikään ei riitä? Kun yrittää ja epäonnistuu. Kun ei vain tiedä, mitä voisi vielä tehdä. Paremmin tai huonommin, ihan sama miten. Vain tehdä.

Mistä tietää, milloin toinen puhuu totta? Mistä tietää, että toinen haluaa juuri sitä, mitä sanoo haluavansa, mutta tekeekin jotain sellaista, mikä ei vakuuta?

Niin. Yhdellä sanalla: elämää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puuttuva palanen

Vääristyneitä katseita

”I am titanium”