Päivä kerrallaan
Mitä tarkoittaa päivä kerrallaan? Mitä tarkoittaa sana "katsellaan"? Löysässä hirressä roikkumista siihen asti, kunnes naru kiristetään lopullisesti. Ehkä sitä, että puolen vuoden päästä kaikki olisi täysin selvää. Mitä järkeä on elää tilanteessa, jossa ei tiedä mistään mitään, jossa mikään ei tunnu miltään?
Katsellaan, eli ei katsella, mutta odotetaan. Odotetaan sitä, milloin toinen on niin hajalla, ettei enää kykyene mihinkään muuhuin kuin istumaan nurkassa, keinuttamaan itseään ja itkemään itsensä pinnalliseen uneen. Odotetaan sitä hetkeä, kun toisesta ei ole enää jäljellä mitään, ei edes niitä savuavia raunioita. Katsellaan tähtiä, toivotaan kuuta taivaalta, mutta ei saada mitään muuta käsiin kuin sormien läpi valuvaa hiekkaa. Puista putoavia, maahan lahoavia lehtiä.
Päivä kerrallaan sumun läpi, läpi tuskan ja kärsimyksen, jota kukaan muu ei voi kuvitella. Päivästä toiseen samat ajatukset, samat oravanpyörät, samat seinät. Päivästä toiseen mielialan vuoristorataa, josta ei tunnu tulevan loppua. Alamäkiä, ylämäkiä, tasaisia vaiheita. Kaikki yhtenä hetkenä, sekunnin sykleinä. Hetkittäinen hyvän olon tunne vaihtuu silmänräpäyksessä katkeriksi kyyneleiksi. Kyyneleet vihaksi, viha loputtomaksi tuskaksi.
Katsellaan, päivästä toiseen katsellaan. Irroita! Älä enää hajota päätäsi, älä enää anna sydämesi särkyä. Älä anna kenenkään repiä laastaria irti, vuodattaa lisää verta. Jos laastari irtoaa, keräät vain palasia, joista ei enää saa kokonaista palapeliä millään.
Se ei ole sen arvoista. Vai onko?
Katsellaan, eli ei katsella, mutta odotetaan. Odotetaan sitä, milloin toinen on niin hajalla, ettei enää kykyene mihinkään muuhuin kuin istumaan nurkassa, keinuttamaan itseään ja itkemään itsensä pinnalliseen uneen. Odotetaan sitä hetkeä, kun toisesta ei ole enää jäljellä mitään, ei edes niitä savuavia raunioita. Katsellaan tähtiä, toivotaan kuuta taivaalta, mutta ei saada mitään muuta käsiin kuin sormien läpi valuvaa hiekkaa. Puista putoavia, maahan lahoavia lehtiä.
Päivä kerrallaan sumun läpi, läpi tuskan ja kärsimyksen, jota kukaan muu ei voi kuvitella. Päivästä toiseen samat ajatukset, samat oravanpyörät, samat seinät. Päivästä toiseen mielialan vuoristorataa, josta ei tunnu tulevan loppua. Alamäkiä, ylämäkiä, tasaisia vaiheita. Kaikki yhtenä hetkenä, sekunnin sykleinä. Hetkittäinen hyvän olon tunne vaihtuu silmänräpäyksessä katkeriksi kyyneleiksi. Kyyneleet vihaksi, viha loputtomaksi tuskaksi.
Katsellaan, päivästä toiseen katsellaan. Irroita! Älä enää hajota päätäsi, älä enää anna sydämesi särkyä. Älä anna kenenkään repiä laastaria irti, vuodattaa lisää verta. Jos laastari irtoaa, keräät vain palasia, joista ei enää saa kokonaista palapeliä millään.
Se ei ole sen arvoista. Vai onko?
Kommentit
Lähetä kommentti