Entä jos...?

Entä jos ei olisi kirjoittanut väärällä tavalla? Olisiko silloin asiat paremmin? Voisiko silloin olla kaikki hyvin, kun olisi kertonut alusta pitäen tarpeeksi tarkasti sen, mitä tarkoittaa? Joskus sitä sanoo asiat väärällä tavalla, väärään aikaan ja väärälle ihmiselle. Ajattelemattomuuttaan. Ei mieti sen pidemmälle, miten toinen sen asian ottaa vastaan. Ei ajattele, miten toinen voisi sen ymmärtää.

Entä jos olisi ollut kokonaan hiljaa? Padonnut kaiken sisälleen. Antanut kaiken hautua, pitkään. Liian pitkään. Olisiko ne silloin tulleet entistä pahemmalla tavalla ulos ja entistä enemmän väärällä tavalla? Olisiko se ollut parempi? Hiljaisuus on joskus parempi ratkaisu, jos asia on pieni ja vähäpätöinen, mutta kun se on asia, joka vaikuttaa kaikkeen, niin hiljaa ei voi vain olla. Mutta edelleen, ulosannin pitää olla sitä, mitä oikeasti ajattelee.

Entä jos jos katuu? Entä jos sanat ei enää riitä? Entä jos ei ole enää mitään, miten voisi saada toisen uskomaan? Aika tyhjää. Suhteellisen tuskallista. Etenkin kun tietää, mitä voisi menettää. Kun tietää, että kaiken olisi voinut välttää. Olemalla hiljaa tai sanomalla asiat kuin ne tarkoittaakin.

Entä jos..? Mitä se hyödyttää, että miettii? Tehty mikä tehty, sitä ei enää saa tekemättömäksi. Aikaa ei enää saa käännettyä takaisin siihen hetkeen. Ajattele ennen kuin toimit, tai vastaa tekosi seurauksista. On ne sitten mitä tahansa.