Huhupuheiden luvattu valtakunta?

Tiedäthän sen tarinan, jossa tapaat ihanan ihmisen, mutta kun kaikkien mielestä hän ei olekaan niin hyvä ja fiksu kuin miltä vaikuttaa olevan? Sen tarinan, jossa huhupuheita liikkuu enemmän kuin voisi edes uskoa. Muut kun kuulevat tai huomaavat, että olet tekemisissä tämän tietyn henkilön kanssa, he alkavat puhua, puhua ja puhua.. Mustamaalata ja kertoa asioita tosina, vaikka niissä ei välttämättä olisikaan mitään totuudenmukaista.

Oma kokemus ja näkemys pitää pintansa, mutta pinnan alla kytee muiden kertomukset siitä, millainen tämä ihminen tosiasiassa heidän kokemusten tai kuulopuheiden mukaan on. Tulee halu selvittää, mistä tarinat saavat alkunsa, kuka niitä laittaa liikkeelle ja miksi. Tietyllä tavalla epäilys nousee pintaan, jos tarinan alkulähde on ihminen, jonka olet tuntenut jo pitkään ja joka on sinulle läheinen.

Entä kun tulee se olo, että mihin pitäisi uskoa? Siihen mitä kuulee, vai siihen, mitä näkee? Siihen, mitä muut sanoo, vai siihen, mitä oma järki sanoo? Entä kun sitä tarinaa kuulee joka päivä? Samat asiat, samat lauseet, samat sanat. Se alkaa vaikuttaa todelta, mutta silti taistelet sitä vastaan! Päätät uskoa siihen, mitä näet ja mitä kuulet asianomaiselta. Kukaan ei voi tietää paremmin asioita kuin se, josta ne puheet ovat.

Ihmissuhteet ovat huhupuheiden luvattu valtakunta, jos niiden antaa sellaisiksi kasvaa. Henkilöistä, jotka ovat sosiaalisia, liikkuu aina enemmän huhuja kuin niistä, joiden elämä rajoittuu töihin, kotiin ja harrastuksiin. Sosiaalista elämää elävät herättävät huomiota, niin positiivista kuin negatiivistakin. Yksikin väärinymmärretty lause voi johtaa tarinaan, jonka totuudenmukaisuus on nollassa. Soppa on valmis, kuka tahansa voi lisätä siihen lusikkansa ja sekoittaa.