Entä jos ei riittäisi?
Joskus tulee niitä hetkiä, kun ajattelee liikaa. Niitä hetkiä, kun tuntuu, että polkee pohjamudissa, vaikka onkin onnellinen! Ristiriitaista, hyvin ristiriitaista. Joskus ei itsekään tiedä, mistä ajatukset johtuvat. Ehkä menneiden kokemuksista, en tiedä. Kuitenkin ne ajatukset nousevat pintaan, vaikka niitä yrittäisikin estää parhaansa mukaan. Ehkä niin on tarkoituskin. Ehkä ne kertovat tietyllä tavalla, ettei pidä asioita itsestään selvinä.
Ajatus, ettei riittäisi toiselle, vainoaa. Se tunne, kun mieleen tulee, että ehkä ei ole tarpeeksi kaunis, fiksu, mukava, hauska, muodokas... Ettei toinen ole tyytyväinen siihen, mitä hänen eteensä tekee. Entä jos on liian arkinen? Entä jos ei ole aina hyvällä tuulella? Entä jos ei vaan riitä toiselle? Listaa voisi jatkaa loputtomiin, ainakin omassa pienessä päässään. Väkisinkin pelkää, että ehkä toinen haluaa jonkun muun. Sellaisen, joka on täydellinen. Niin, no.. Eihän täydellistä ole, mutta kuvitteellisesti täydellinen. Onko kyse vain itseluottamuksesta, joka murenee hetkittäin? Vai onko kyse jostain muusta?
Aina ei asiat käy hetkessä. Joskus se ottaa aikaa, että oppii toisen tavat ja mukautuu niihin. Etenkin, jos ne ovat vastakohtia omille. Vastaavasti sitä myös odottaa, että toinen pystyy mukautumaan omiin tapoihin. Kompromisseja. Tietyissä asioissa ne eivät vaan toimi, joten toisella on isompi työ totuttautua. Joskus, kun oma ajatusmaailma kohtaa vastakohtaisen ajatusmaailman, syntyy se hetki, kun tulee mieleen, ettei riittäisi toiselle. Nämä ovat niitä hetkiä, kun vain pitäisi luottaa ja uskoa, että toinen ei ole vierellä turhaan. Että hänen ajatusmaailmansa ja tapansa vaan eroavat omista. Että hän kyllä osoittaa tunteensa toisella tavalla, ehkä jopa sellaisella, jota ei heti tunnista. Joskus pitää irroittautua omista tavoistaan ja ajatusmaailmastaan, koska ne eivät aina ole parhaita. Edes itselleen.
Pitkälti tunteessa "entä jos en riitä?" on kyse siitä, että pelkää menettävänsä toisen. Että on pelko, ettei oikeasti ole toiselle tarpeeksi hyvä. Potkiiko se eteenpäin? Motivoiko se olemaan parempi ihminen? Entä jos vain olisi sitä, mitä on ja unohtaisi pelkotilansa? Loppujen lopuksi se ei palvele ketään, jos esittää olevansa jotain muuta kuin mitä on.
Se, mitä olet, riittää kyllä sille, joka oikeasti välittää. <3
Ajatus, ettei riittäisi toiselle, vainoaa. Se tunne, kun mieleen tulee, että ehkä ei ole tarpeeksi kaunis, fiksu, mukava, hauska, muodokas... Ettei toinen ole tyytyväinen siihen, mitä hänen eteensä tekee. Entä jos on liian arkinen? Entä jos ei ole aina hyvällä tuulella? Entä jos ei vaan riitä toiselle? Listaa voisi jatkaa loputtomiin, ainakin omassa pienessä päässään. Väkisinkin pelkää, että ehkä toinen haluaa jonkun muun. Sellaisen, joka on täydellinen. Niin, no.. Eihän täydellistä ole, mutta kuvitteellisesti täydellinen. Onko kyse vain itseluottamuksesta, joka murenee hetkittäin? Vai onko kyse jostain muusta?
Aina ei asiat käy hetkessä. Joskus se ottaa aikaa, että oppii toisen tavat ja mukautuu niihin. Etenkin, jos ne ovat vastakohtia omille. Vastaavasti sitä myös odottaa, että toinen pystyy mukautumaan omiin tapoihin. Kompromisseja. Tietyissä asioissa ne eivät vaan toimi, joten toisella on isompi työ totuttautua. Joskus, kun oma ajatusmaailma kohtaa vastakohtaisen ajatusmaailman, syntyy se hetki, kun tulee mieleen, ettei riittäisi toiselle. Nämä ovat niitä hetkiä, kun vain pitäisi luottaa ja uskoa, että toinen ei ole vierellä turhaan. Että hänen ajatusmaailmansa ja tapansa vaan eroavat omista. Että hän kyllä osoittaa tunteensa toisella tavalla, ehkä jopa sellaisella, jota ei heti tunnista. Joskus pitää irroittautua omista tavoistaan ja ajatusmaailmastaan, koska ne eivät aina ole parhaita. Edes itselleen.
Pitkälti tunteessa "entä jos en riitä?" on kyse siitä, että pelkää menettävänsä toisen. Että on pelko, ettei oikeasti ole toiselle tarpeeksi hyvä. Potkiiko se eteenpäin? Motivoiko se olemaan parempi ihminen? Entä jos vain olisi sitä, mitä on ja unohtaisi pelkotilansa? Loppujen lopuksi se ei palvele ketään, jos esittää olevansa jotain muuta kuin mitä on.
Se, mitä olet, riittää kyllä sille, joka oikeasti välittää. <3
Tämä riittämättömyyden tunne on minullekkin niin kovin tuttu.
VastaaPoistaEi ehkä tule niin usein enää mieleen, mutta suhteen alkuaikana kyllä hyvinkin usein.
Omalla kohdalla se johtuu varmasti huonosta itsetunnosta...