Pikaonnesta helvettiin vai kivisen tien kautta onneen?
Joskus se ottaa aikaa, että löytää sen kaiken, mistä on haaveillut. Joskus se ottaa aikaa, että lopulta on sen ihmisen vierellä, jonka vierellä olisi jo aiemmin halunnut olla. Jos aina saisi kaiken nyt ja heti, olisiko se kestävää? Eikö se olekin parempi, että se, mikä kestää, ei sitten olisikaan niin helposti saatavilla? Kivisen tien kautta onneen vai pikaonnen kautta helvettiin?
Olen kulkenut kivisen tien. Läpi kyynelten. Läpi pettymyksen. Kivisen tien, joka johti onnelliseen lopputulokseen. Aina ei aika ole oikea juuri silloin, kun itse haluaa, mutta jossain vaiheessa kaikki muuttuu. Jossain vaiheessa aika on oikea ja silloin se tapahtuu, minkä on tarkoitettu tapahtuvan. Kohtaloa? Sattumaa? Jotain muuta, mitä? Tai ehkä sen vain tietää, kun se osuu kohdalle, eikä laske irti. Taistelee, kunnes kaikki on kuten pitääkin olla.
Kukaan ei voi toisen puolesta määritellä, milloin kaikki on kuten pitääkin. Kukaan muu ei voi kulkea niitä samoja polkuja, ei tuntea samoja tunteita, tehdä niitä samoja virheitä. Kukaan muu ei voi toisen puolesta tehdä niitä ratkaisuja, joita elämässä on tehtävä. Jokainen valinta, jokainen ratkaisu ja päätös ovat tietoisia. Pyrkimyksiä kohti sitä tilannetta, jossa palaset ovat kohdallaan. Mistään ei löydy ohjetta "oikotie onneen". Rehellisesti sanottuna, en edes tarvitse sellaista. Ennemmin kävelen sen kivisen tien ja kasvan sen aikana ihmisenä. Kasvan, viisastun ja ymmärrän, mikä todella on tärkeää.
Kun sinä olet kulkenut ja kuljet polkuasi, oletko huomannut tekeväsi virheitä? Oletko huomannut, että ei se aina ole kaikki tai ei mitään? Oletko ymmärtänyt, että aina pikaonni ei kestä?
En tuomitse, en anna ohjeita. Aina on poikkeuksia sääntöön.
Olen kulkenut kivisen tien. Läpi kyynelten. Läpi pettymyksen. Kivisen tien, joka johti onnelliseen lopputulokseen. Aina ei aika ole oikea juuri silloin, kun itse haluaa, mutta jossain vaiheessa kaikki muuttuu. Jossain vaiheessa aika on oikea ja silloin se tapahtuu, minkä on tarkoitettu tapahtuvan. Kohtaloa? Sattumaa? Jotain muuta, mitä? Tai ehkä sen vain tietää, kun se osuu kohdalle, eikä laske irti. Taistelee, kunnes kaikki on kuten pitääkin olla.
Kukaan ei voi toisen puolesta määritellä, milloin kaikki on kuten pitääkin. Kukaan muu ei voi kulkea niitä samoja polkuja, ei tuntea samoja tunteita, tehdä niitä samoja virheitä. Kukaan muu ei voi toisen puolesta tehdä niitä ratkaisuja, joita elämässä on tehtävä. Jokainen valinta, jokainen ratkaisu ja päätös ovat tietoisia. Pyrkimyksiä kohti sitä tilannetta, jossa palaset ovat kohdallaan. Mistään ei löydy ohjetta "oikotie onneen". Rehellisesti sanottuna, en edes tarvitse sellaista. Ennemmin kävelen sen kivisen tien ja kasvan sen aikana ihmisenä. Kasvan, viisastun ja ymmärrän, mikä todella on tärkeää.
Kun sinä olet kulkenut ja kuljet polkuasi, oletko huomannut tekeväsi virheitä? Oletko huomannut, että ei se aina ole kaikki tai ei mitään? Oletko ymmärtänyt, että aina pikaonni ei kestä?
En tuomitse, en anna ohjeita. Aina on poikkeuksia sääntöön.
Kommentit
Lähetä kommentti