Sopeudutko sinä?
Usein törmää siihen, että ihmiset ajattelevat asioita vain omasta näkökulmastaan. Ei haluta ymmärtää, että toisten ihmisten tilanteet ja elämä saattaa muuttua. Ei haluta sopeutua tilanteeseen, vaan oletetaan, että kaikki jatkuu kuten ennenkin. Jotenkin tuntuu, että taito iloita muiden elämänmuutoksista on kadonnut. Etenkin, jos muutoksilla on vaikutuksia ympäristöön. Milloin meistä on tullut näin itsekkäitä? Vai olemmeko aina olleet, mutta jotkut tapahtumat avaavat meidän silmämme ja havaitsemme itsekkyyden herkemmin?
Jokaisen elämässä tulee käännekohtia. Jotkut eroavat, toiset vaihtavat töitä. Jotkut löytävät uuden onnen, toiset saavat lapsia. Jotkut sairastuvat, toiset kokevat menetyksiä. Ehkä muutetaan paikkakunnalta toiselle. Ehkä aletaan rakentaa uutta taloa. On monia asioita, jotka voivat muuttua ja tuoda elämään uutta sisältöä. Jokainen kokemus kasvattaa. Tiettyjen tapahtumien jälkeen kukaan ei ole entisensä. Uusiin tilanteisiin sopeutuminen ottaa oman aikansa, ja on aivan varmaa, ettei ole enää samalla tavalla aikaa asioille, joita ennen ehti tehdä enemmän. Kun joku käy läpi isompaa muutosta, ei voida olettaa, että hänellä olisi resursseja tehdä muita asioita kuin ennen. Ei voida vaatia, että hän saisi lisää tunteja vuorokauteen, jotta mikään ei muuttuisi.
Kun joku käy läpi muutoksia elämässään, pitäisi lähipiirin ymmärtää olla tukena. Ei syyttää siitä, että toisen ajankäyttö muuttuu, koska tilanne sitä vaatii. Ei syyttää siitä, että toisen on pakko ottaa vastuuta eri tavalla uusista asioista kuin ennen. On muutoksia, jotka vaikuttavat sellaisiin tahoihin, jotka eivät ymmärrä vielä asioita kuten toiset ymmärtävät. On tahoja, jotka vaativat aikaa ja panostusta, jotta asiat saadaan tasapainoon. On muutoksia, joissa on pakko tehdä asioita ajatellen enemmän uusia kuin vanhoja toimintamalleja. Mitä enemmän saa tästä syytöksiä ja kaikkea muuta kuin rakentavaa kritiikkiä, sitä vähemmän jaksaa pitää asioissa tasapainoa.
Johtuuko tämä kritiikki ja syytökset siitä, että olisi mustasukkainen tai kateellinen positiivisista muutoksista? Johtuuko se siitä, että kun ei itse ole onnellinen ja tyytyväinen, ei osaa enää iloita muutoksista, joita toisten elämässä tapahtuu? Mihin sillä pyritään, että positiivisista muutoksista sanotaan negatiivisia asioita ja niihin reagoidaan "oksennustyyliin"? Mitä tapahtuu, kun tulee muutos, joka vetää jalat alta? Onko silloin helpompi olla toisen tukena, kun toisella ei hyvät asiat olekaan päällimmäisenä?
Jokaisella muutokset tapahtuvat eri aikaan ja eri tavalla. Ne vievät aikaa eri ihmisillä eri tavalla. Joskus isoja muutoksia tulee monia lyhyen ajan sisään, joskus niitä tulee yksi kerrallaan. Turha olla itsekäs ja katsoa vain omaan napaan, kun toinen käy läpi isoja asioita. Pitää ymmärtää, että koko maailma ei pyöri vain yhden asian ympärillä. Entä sitten, kun oma tilannekin muuttuu? Muuttuuko silloin itsekkyys ymmärtäväisyydeksi? Vai onko se jo liian myöhäistä?
Jokaisen elämässä tulee käännekohtia. Jotkut eroavat, toiset vaihtavat töitä. Jotkut löytävät uuden onnen, toiset saavat lapsia. Jotkut sairastuvat, toiset kokevat menetyksiä. Ehkä muutetaan paikkakunnalta toiselle. Ehkä aletaan rakentaa uutta taloa. On monia asioita, jotka voivat muuttua ja tuoda elämään uutta sisältöä. Jokainen kokemus kasvattaa. Tiettyjen tapahtumien jälkeen kukaan ei ole entisensä. Uusiin tilanteisiin sopeutuminen ottaa oman aikansa, ja on aivan varmaa, ettei ole enää samalla tavalla aikaa asioille, joita ennen ehti tehdä enemmän. Kun joku käy läpi isompaa muutosta, ei voida olettaa, että hänellä olisi resursseja tehdä muita asioita kuin ennen. Ei voida vaatia, että hän saisi lisää tunteja vuorokauteen, jotta mikään ei muuttuisi.
Kun joku käy läpi muutoksia elämässään, pitäisi lähipiirin ymmärtää olla tukena. Ei syyttää siitä, että toisen ajankäyttö muuttuu, koska tilanne sitä vaatii. Ei syyttää siitä, että toisen on pakko ottaa vastuuta eri tavalla uusista asioista kuin ennen. On muutoksia, jotka vaikuttavat sellaisiin tahoihin, jotka eivät ymmärrä vielä asioita kuten toiset ymmärtävät. On tahoja, jotka vaativat aikaa ja panostusta, jotta asiat saadaan tasapainoon. On muutoksia, joissa on pakko tehdä asioita ajatellen enemmän uusia kuin vanhoja toimintamalleja. Mitä enemmän saa tästä syytöksiä ja kaikkea muuta kuin rakentavaa kritiikkiä, sitä vähemmän jaksaa pitää asioissa tasapainoa.
Johtuuko tämä kritiikki ja syytökset siitä, että olisi mustasukkainen tai kateellinen positiivisista muutoksista? Johtuuko se siitä, että kun ei itse ole onnellinen ja tyytyväinen, ei osaa enää iloita muutoksista, joita toisten elämässä tapahtuu? Mihin sillä pyritään, että positiivisista muutoksista sanotaan negatiivisia asioita ja niihin reagoidaan "oksennustyyliin"? Mitä tapahtuu, kun tulee muutos, joka vetää jalat alta? Onko silloin helpompi olla toisen tukena, kun toisella ei hyvät asiat olekaan päällimmäisenä?
Jokaisella muutokset tapahtuvat eri aikaan ja eri tavalla. Ne vievät aikaa eri ihmisillä eri tavalla. Joskus isoja muutoksia tulee monia lyhyen ajan sisään, joskus niitä tulee yksi kerrallaan. Turha olla itsekäs ja katsoa vain omaan napaan, kun toinen käy läpi isoja asioita. Pitää ymmärtää, että koko maailma ei pyöri vain yhden asian ympärillä. Entä sitten, kun oma tilannekin muuttuu? Muuttuuko silloin itsekkyys ymmärtäväisyydeksi? Vai onko se jo liian myöhäistä?
Kommentit
Lähetä kommentti