Entä ne päätökset?
Elämässä tulee eteen päätöksiä, joita ei haluaisi eteen tulevan. Polku jatkuu joko oikealle tai vasemmalle, molempiin suuntiin et voi lähteä. Et voi todeta, että otat tämän asian oikeasta tienhaarasta ja tuon asian vasemmasta. Eikä ole sitä kolmatta reittiä, ei sitä kolmatta tietä, jota pitkin kulkemalla olisit niin sanotulla kultaisella keskitiellä. Ei, se ei vaan toimi niin.
On olemassa päätöksiä, jotka ovat niin sanottuja kerrasta poikki -päätöksiä. Voit vaan päätöksen tehtyäsi katsoa taaksepäin, ja ehkä katua tai sitten olla tyytyväinen. Mutta et voi palata enää takaisin ja kokeilla sitä reittiä, jonka jätit valitsematta. Pitääkö päätöksiä tehdessä seurata unelmiaan? Pitääkö seurata haluamisiaan? Tehdä kompromisseja? Entä jos päätös on sellainen, jossa on jo muuten unelmaelämä, josta puuttuu se jokin, mikä olisi mahdollista saada? Entä jos unelmaelämästäsi tulisi aina puuttumaan se yksi asia, josta olet aina haaveillut? Entä jos se olisi asia, josta et ole koskaan kuvitellut voivasi luopua?
Mihin suuntaan lähtisit? Jättäisitkö sen, mikä tekee sinut onnelliseksi? Kävelisitkö ulos elämästä, jossa sinun vaaditaan luopuvan unelmastasi, joka olisi aivan mahdollinen toteuttaa? Jos luopuisit, voisit saavuttaa sen yhden unelman jonkun muun kanssa, mutta entä ne muut asiat? Mikä on se isoin asia, joka ratkaisee?
Kunpa kaikki päätökset elämässä olisivat yhtä helppoja kuin kaupassa käynti. Valinta, ottaako tällä kertaa rasvatonta maitoa vai piimää. Vai valitseeko sittenkin kivennäisveden! Seuraavalla kerralla voi valita aina toisin, eikä valinta vaikuta kuin hetken. Aina ei vain voi valita toisin, ei kaikissa asioissa. Ei.. Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta. Tosin, elämässä ei välttämättä olekaan voittajia. Ei voida mitata, kenen elämä olisi onnellisinta. Ei mitata, mikä asia tekee kuinkakin onnelliseksi.
Vaa'alle on pakko kasata kaksi kasaa. Punnita asioita, jotka ovat merkityksellisiä. Miettiä, missä menee oman kestävyytensä raja. Mahdollisuuksien asettamat kehykset. Pahinta on huomata tilanne, jossa et tiedä, minne suuntaan pitäisi mennä. Tilanne, joka on itsessään sietämätön epätietoisuuden kehä, jossa ei ole voittajia. On vain häviäjiä. Kysymys on vain siitä, kuka häviää vähiten. Kenen kantti kestää. Kenen unelmat murskataan ja kenen sana painaa eniten vaakakupissa.
Olen miettinyt, kuinka moni teistä olisi tyytyväinen itseensä, jos romuttaisi toisen unelmat? Voisiko sitä elää itsensä kanssa sovussa, jos tietää, että on tahallaan estänyt toista saavuttamasta unelmia? Estänyt kaiken sen, mikä toiselle olisi merkityksellistä. Loppuelämän valinta.
Niin.. ja siitä sitten tekemään päätöksiä. Onnea matkaan!
On olemassa päätöksiä, jotka ovat niin sanottuja kerrasta poikki -päätöksiä. Voit vaan päätöksen tehtyäsi katsoa taaksepäin, ja ehkä katua tai sitten olla tyytyväinen. Mutta et voi palata enää takaisin ja kokeilla sitä reittiä, jonka jätit valitsematta. Pitääkö päätöksiä tehdessä seurata unelmiaan? Pitääkö seurata haluamisiaan? Tehdä kompromisseja? Entä jos päätös on sellainen, jossa on jo muuten unelmaelämä, josta puuttuu se jokin, mikä olisi mahdollista saada? Entä jos unelmaelämästäsi tulisi aina puuttumaan se yksi asia, josta olet aina haaveillut? Entä jos se olisi asia, josta et ole koskaan kuvitellut voivasi luopua?
Mihin suuntaan lähtisit? Jättäisitkö sen, mikä tekee sinut onnelliseksi? Kävelisitkö ulos elämästä, jossa sinun vaaditaan luopuvan unelmastasi, joka olisi aivan mahdollinen toteuttaa? Jos luopuisit, voisit saavuttaa sen yhden unelman jonkun muun kanssa, mutta entä ne muut asiat? Mikä on se isoin asia, joka ratkaisee?
Kunpa kaikki päätökset elämässä olisivat yhtä helppoja kuin kaupassa käynti. Valinta, ottaako tällä kertaa rasvatonta maitoa vai piimää. Vai valitseeko sittenkin kivennäisveden! Seuraavalla kerralla voi valita aina toisin, eikä valinta vaikuta kuin hetken. Aina ei vain voi valita toisin, ei kaikissa asioissa. Ei.. Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta. Tosin, elämässä ei välttämättä olekaan voittajia. Ei voida mitata, kenen elämä olisi onnellisinta. Ei mitata, mikä asia tekee kuinkakin onnelliseksi.
Vaa'alle on pakko kasata kaksi kasaa. Punnita asioita, jotka ovat merkityksellisiä. Miettiä, missä menee oman kestävyytensä raja. Mahdollisuuksien asettamat kehykset. Pahinta on huomata tilanne, jossa et tiedä, minne suuntaan pitäisi mennä. Tilanne, joka on itsessään sietämätön epätietoisuuden kehä, jossa ei ole voittajia. On vain häviäjiä. Kysymys on vain siitä, kuka häviää vähiten. Kenen kantti kestää. Kenen unelmat murskataan ja kenen sana painaa eniten vaakakupissa.
Olen miettinyt, kuinka moni teistä olisi tyytyväinen itseensä, jos romuttaisi toisen unelmat? Voisiko sitä elää itsensä kanssa sovussa, jos tietää, että on tahallaan estänyt toista saavuttamasta unelmia? Estänyt kaiken sen, mikä toiselle olisi merkityksellistä. Loppuelämän valinta.
Niin.. ja siitä sitten tekemään päätöksiä. Onnea matkaan!
Kommentit
Lähetä kommentti