Kaikella on tarkoitus
Luopuminen. Tuska. Kipu. Kyyneleet. Kaikki hajoaa hetkessä palasiin, joita tuijottaa epäuskoisena. Miten niistä pienistä osista voisi enää koota yhden ison kokonaisuuden, mikä voisi kestää kasassa? Miten voisi saada kaiken ehjäksi, kun tuntuu, että kaikki vaan liukuu ohi silmien ja sormien? Ajatukset seikkailee. Tuntuu, että olisi pitänyt tehdä kaikki asiat toisin. Paremmin.
Kaikki se on ohi. Lopullisesti. Mikään ei enää voi tuoda takaisin sitä, mitä joskus oli. Tieto siitä, että polut ovat erillään lopun ikuisuuden. Tunne, että ei enää tiedä toisesta mitään. Ei tunnista ääntä, ei sanoja, ei kävelytapaa. Ei mitään. Ei ole tuttuja ja turvallisia tapoja, on vain vieras ihminen, jonka joskus tunsi läpikotaisin.
Aika korjaa kaiken. Niin sitä sanotaan. En voi enää väittää vastaan, etteikö se pitäisi paikkansa. Aika parantaa haavat, kuroo umpeen rikki menneen ihon. Pala kerrallaan. Elämänhallinta palaa, kaikki asiat alkavat näyttää järkevämmiltä. Jokainen ratkaisu selkeämmältä. Kaikki keskustelut vaikuttavat jälkikäteen viisaammilta, sanomatta jääneet asiat eivät enää harmita. Tekemättä jääneet teot tuntuvat jopa merkityksettömiltä.
Kaikella on ollut tarkoituksensa. Mutta mikä se on? Sitä vielä odotan. Odotan etsimättä, etsin odottamatta. Kun olen sulkenut yhden oven, olen avannut toisen. Ei ole olemassa oikotietä, ei kristallipalloa. Kaikki selviää aikanaan.
Kaikki se on ohi. Lopullisesti. Mikään ei enää voi tuoda takaisin sitä, mitä joskus oli. Tieto siitä, että polut ovat erillään lopun ikuisuuden. Tunne, että ei enää tiedä toisesta mitään. Ei tunnista ääntä, ei sanoja, ei kävelytapaa. Ei mitään. Ei ole tuttuja ja turvallisia tapoja, on vain vieras ihminen, jonka joskus tunsi läpikotaisin.
Aika korjaa kaiken. Niin sitä sanotaan. En voi enää väittää vastaan, etteikö se pitäisi paikkansa. Aika parantaa haavat, kuroo umpeen rikki menneen ihon. Pala kerrallaan. Elämänhallinta palaa, kaikki asiat alkavat näyttää järkevämmiltä. Jokainen ratkaisu selkeämmältä. Kaikki keskustelut vaikuttavat jälkikäteen viisaammilta, sanomatta jääneet asiat eivät enää harmita. Tekemättä jääneet teot tuntuvat jopa merkityksettömiltä.
Kaikella on ollut tarkoituksensa. Mutta mikä se on? Sitä vielä odotan. Odotan etsimättä, etsin odottamatta. Kun olen sulkenut yhden oven, olen avannut toisen. Ei ole olemassa oikotietä, ei kristallipalloa. Kaikki selviää aikanaan.
Kommentit
Lähetä kommentti