Kuka minä olen?
Olen tullut elämässäni siihen pisteeseen, että pysähdyin joku aika sitten kysymään itseltäni muutamia kysymyksiä. Kuka minä olen? Mitä minä haluan? Järkytyin, kun en osannut vastata itselleni näihin yksinkertaisiin kysymyksiin. Olen aina luullut, että pystyisin vastaamaan niihin nanosekunnissa, mutta olen ollut väärässä. Olenko tosiaan siinä vaiheessa, että kaikki mitä olen luullut olevani, on muuttunut? Jos se on niin, niin silloin en voi tietää myöskään, mitä oikeasti haluan. Tai tulen haluamaan.
Tuntuu, että en ole ollut oman itseni herra - tai toki minun tapauksessani neiti. Ainakaan hetkeen. Olen muuttunut sellaiseksi, jota minun oletettiin olevan. Olen sanonut asioita, joita minulta on haluttu kuulla, ja olen luullut puhuvani totta. Olen tehnyt asioita, joita on kuulunut tehdä, mutta en tiedä, olenko tehnyt niitä omana itsenäni. Kuitenkin tiedän, että olen tuntenut asioita rehellisesti, aidosti ja oikeasti. Olen elänyt ristiriitaista elämää, mutta nauttinut kuitenkin tehdyistä asioista! Jollain tasolla olen kuitenkin ollut minä, mutta muuttunut minä. Erilainen minä.
Jos joku kysyisi minulta kysymyksen "Kuka sinä olet?", kertoisin ikäni, ammattini, lemmikkini ja harrastukseni. Analyyttisesti kävisin asiat läpi, paljastamatta mitään muuta. En pystyisi avaamaan kenellekään syvimpiä ajatuksiani. Enhän itsekään pysty siihen kunnolla vastaamaan, tai edes lähellekään sitä, mitä pitäisi omasta mielestäni pystyä.
Joskus oli aika kun tiesin - tai ainakin luulin tietäväni - mitä haluan. Halusin elää normaalia elämää, rakastaa, saada rakkautta. Ajattelin asiat aina ensin muiden kautta, ennen kuin ajattelin omaa parastani. Halusin tehdä muiden eteen kaiken välittämättä siitä, sainko itselleni mitään takaisin. Ehkä tuo oli juuri sitä, etten tiennyt, mitä haluan? Ehkä tuo oli juuri sitä oman itsensä epävarmuuden peittelyä. Sen piilottamista, että olin ollut hukassa aina.
Ehkä olenkin tullut siihen pisteeseen, että käymäni muutokset alkavat vähitellen muovaamaan minua. Olen tullut siihen pisteeseen, että alan elämään elämääni minuna, sellaisena mitä olen. En tiedä tarkkaan, mitä haluan, mutta tiedän tarkalleen, mitä en halua. Alku se on pienikin alku, ja oikeastaan olen onnellinen siitä, että juuri nyt on itsetutkiskelun paikka. Se käännepiste, jossa olen ennen ollut tuulen viemänä ja laineiden muokattavana.
Kuka minä olen? En tiedä, milloin pystyn vastaamaan siihen niin, että voin seistä sanojeni takana selkä suorassa ja tietää, että olen kertonut totuuden. Tiedän, että kohti sitä olen menossa, mutta vielä en ole siinä pisteessä.
Ehkä huomenna.
Tuntuu, että en ole ollut oman itseni herra - tai toki minun tapauksessani neiti. Ainakaan hetkeen. Olen muuttunut sellaiseksi, jota minun oletettiin olevan. Olen sanonut asioita, joita minulta on haluttu kuulla, ja olen luullut puhuvani totta. Olen tehnyt asioita, joita on kuulunut tehdä, mutta en tiedä, olenko tehnyt niitä omana itsenäni. Kuitenkin tiedän, että olen tuntenut asioita rehellisesti, aidosti ja oikeasti. Olen elänyt ristiriitaista elämää, mutta nauttinut kuitenkin tehdyistä asioista! Jollain tasolla olen kuitenkin ollut minä, mutta muuttunut minä. Erilainen minä.
Jos joku kysyisi minulta kysymyksen "Kuka sinä olet?", kertoisin ikäni, ammattini, lemmikkini ja harrastukseni. Analyyttisesti kävisin asiat läpi, paljastamatta mitään muuta. En pystyisi avaamaan kenellekään syvimpiä ajatuksiani. Enhän itsekään pysty siihen kunnolla vastaamaan, tai edes lähellekään sitä, mitä pitäisi omasta mielestäni pystyä.
Joskus oli aika kun tiesin - tai ainakin luulin tietäväni - mitä haluan. Halusin elää normaalia elämää, rakastaa, saada rakkautta. Ajattelin asiat aina ensin muiden kautta, ennen kuin ajattelin omaa parastani. Halusin tehdä muiden eteen kaiken välittämättä siitä, sainko itselleni mitään takaisin. Ehkä tuo oli juuri sitä, etten tiennyt, mitä haluan? Ehkä tuo oli juuri sitä oman itsensä epävarmuuden peittelyä. Sen piilottamista, että olin ollut hukassa aina.
Ehkä olenkin tullut siihen pisteeseen, että käymäni muutokset alkavat vähitellen muovaamaan minua. Olen tullut siihen pisteeseen, että alan elämään elämääni minuna, sellaisena mitä olen. En tiedä tarkkaan, mitä haluan, mutta tiedän tarkalleen, mitä en halua. Alku se on pienikin alku, ja oikeastaan olen onnellinen siitä, että juuri nyt on itsetutkiskelun paikka. Se käännepiste, jossa olen ennen ollut tuulen viemänä ja laineiden muokattavana.
Kuka minä olen? En tiedä, milloin pystyn vastaamaan siihen niin, että voin seistä sanojeni takana selkä suorassa ja tietää, että olen kertonut totuuden. Tiedän, että kohti sitä olen menossa, mutta vielä en ole siinä pisteessä.
Ehkä huomenna.
Kommentit
Lähetä kommentti