Kiillotettua messinkiä aamupalapöydässä

En ole se, joksi minua luulet. Näet vain pinnan, kovan kuoren, näet vain ihon ja mittarissa olevat kilometrit. Et näe sinne, missä on kaikki, mitä olen. Olen muutakin kuin se kiiltävä pinta ja hymyilevä ihmislapsi. Olen haaveita, unelmia, toiveita täynnä. Olen itseinhoon vajoava uppoava tukki, pintaan happea haukkamaan uiva merenneito. 

En ole siinä, missä haluaisin olla. Olen välitilassa, jossa roikutaan vapaapudotuksessa laskuvarjon ollessa vielä kiinni. Olen vapaa, mutta olen sidottu. Olen pimenevässä illassa yksin nurkassa kyhjöttävä, itkuun purskahtava hahmo, mutten kuitenkaan ole yksinäinen. Kellun ristiaallokossa kuin olisin virtausten vietävänä ja tuulen kuljetettava. Lasken irti itsestäni. Lasken irti kaikesta, mikä oli joskus tuttua. 

Olin aina kuvitellut, että tässä vaiheessa elämääni olisin onnellisesti naimisissa, olisi lapsia, talo ja eläimiä. Eläisin turvallista ja tasaista perhe-elämää, jossa kuitenkin olisi jännitystä. Olisi rutiinit, olisi rakkautta, yhteisiä ja omia hetkiä. Olisi kaikki, mistä vain voi haaveilla. 

Olen epäonnistunut. Kylmä tosiasia; olen totaalisen epäonnistunut. En edes tiedä, mitä minulla on. Onko mitään? Onko edes toivon siementä, jonka voisi kylvää routivaan maahan?

Parisuhde. Kaipaan sitä, miten kaksi ihmistä voi elää yhdessä yksilöinä. Vapaina, mutta varattuina, toiseen turvaten ja luottaen. Niitä iltoja, kun viinipullo avataan kaikessa hiljaisuudessa ja käperrytään saman viltin alle nauttimaan kynttilänvalosta ja puhuen astrologiasta, sadepilvien muodostumisesta ja savannien eläimistä. Niitä hetkiä, kun toinen on poissa luotasi nauttimassa omista harrastuksistaan ja voit vain olla onnellinen, että molemmilla teillä on myös omat elämänne yhteisen kodin lisäksi. 

Ei ole väärin haluta sitä, mikä elokuvissa saadaan näyttämään liian helpolta. Ei ole väärin haluta elämää, jonka eteen olisi valmis tekemään kaikkensa. Tiedän, että se elämä on tehty minua varten. Täysin juuri minua varten. Räätälöity kokonaisuus arkea ja juhlaa. Juhlallista arkea, kiillotettua messinkiä kotihotellin aamupalapöydässä ja kuplivaa juomaa kristallilasissa. 

En halua muuta. Vain täydellisen epätäydellistä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puuttuva palanen

Vääristyneitä katseita

”I am titanium”