Rikkinäinen puhelin

-
Olisiko kaikki toisin, jos olisimme olleet rohkeita ja hypänneet syvemmälle tunteiden myllerrykseen ajattelematta muuta kuin välillämme väreillyttä kemiaa, tajunnan räjäyttävää vetovoimaa? 

Näin kuvasi tänään sattumalta. Pysähdyin, sydämeni jätti lyönnin väliin ja hengitykseni salpautui. Tuijotin tuttuja kasvojasi hiljaa ruudulta aivan kuin olisit seissyt suoraan siinä edessäni. Miksi olemme olleet hiljaa niin pitkään? Olimmeko ajautuneet ajelehtimaan erillemme vain vahingossa vai tarkoituksellisesti? 

Aikaa on kulunut. Viikkoja. Kuukausia. Vuosia. En edes enää ole nähnyt sinua, kuullut sinusta tai edes yrittänyt etsiä sinua huomaamattani niiltä tutuilta kulmilta, joissa yritimme keksiä yhteisiä sääntöjä. 

Mitä osaisin sanoa, kysyä? Kahleet puristavat sisuskalujani ja korventavat mieltäni kun ajattelenkin niitä hetkiä, kun olimme piilossa muulta maailmalta yhdessä. Kiinni toisissamme. Vain toisillemme. En pysty sulkemaan silmiä näkemättä kasvojasi edessäni, mutta en myöskään osaa enää sanoa mitään. Käännän katseeni pois, jotta en enää näkisi. 

Jos tarttuisin nyt puhelimeen ja soittaisin, en tiedä ollenkaan vastaisitko. Hymyilisitkö langan toisessa päässä vai leikkisimmekö vain rikkinäistä puhelinta? 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puuttuva palanen

-
Kesäyön kauneus ja yön herkät sanoitukset saivat minut itkemään. Kaipasin viereeni jotain, mitä siinä ei ollut. Kaipasin sitä tunnetta, joka saa kaiken tuntumaan parhaalta ja rumankin näyttämään kauniilta. Tunnetta, jota ehkä jokainen meistä ajoittain kaipaa. Ehkä puuttuva palanen oli se ihminen, jonka kanssa pystyn jakamaan kaiken. Tai ainakin niin luulen, mutta aina totuus ei ole kuitenkaan sama kuin luulo. Jos saisin palata takaisin päin, tietäisin, mitä tekisin: etsisin sen puuttuvan palasen, koska se olisi voinut olla täysin mahdollista. Vai olisiko? Ajoittain on vaikeaa ymmärtää toista ihmistä. Helpointa ymmärtäminen on kasvokkain, jolloin näkee toisen ilmeet ja kuulee äänenpainot. Vaikeinta se on silloin, kun yhteydenpito perustuu kirjoittamiseen. On hankalaa ymmärtää jokainen asia täysin oikein. Se johtaa suhteellisen usein väärinymmäryksiin, joita sitten jälkikäteen saa selvitellä. Olisi todella helpottavaa, jos ei olisi väärinymmärryksen mahdollisuutta, mutta se tarkottaa sit...
Lue lisää

Vääristyneitä katseita

-
Et voinut tietää, miten paljon minuun sattui valheet, pienet valkoiset vääristelyt, joita viljelit suojellaksesi itseäsi. Et tiennyt, että jokaisen hymyn takana itkin, koska tiesin totuuden. Sisimmissäni se vahva nainen ymmärsi, etten koskaan seisoisi vierelläsi loppuelämääsi, mutta se ikuinen romantikko huusi nimeäsi kyllästymiseen saakka läpi usvan. Taukoamatta. Takoi takaraivooni toivoa paremmasta huomisesta.  Ensin oli sinä. Oli minä. Erilliset yksilöt vaeltamassa vuorilla, uimassa kuumissa lähteissä ja elämässä erilaisia hetkiä. Erillään. Ensin oli niin, kunnes klassisen absurdisti kohtalolla oli oma tarkoituksensa. Kaikki alkoi yhdestä lauseesta, eteni katseeseen, kosketukseen.  Se oli olevinaan jotain. Erilaista. Se oli olevinaan tunnepitoista lakonista välittämistä. Odotimme toisiamme jokaisen kadun kulmauksessa, juoksimme läpi tulisilla hiilillä päällystetyn rakoilevan asfaltin vain tunteaksemme. Edes jotain. Häivähdyksen aamuauringosta ikkunoiden välistä. Toisen lämp...
Lue lisää

”I am titanium”

-
”You shot me down, bur I won’t fall.  I am titanium.  I am titanium.”  Muistan, kuinka ammuit minut monta kertaa alas. Monesti entistä syvemmälle. Entistä pahemmin ja kivuliaammin. Löit lyötyä, vaikka ymmärsit itsekin niin tekeväsi. Viilsit aivan liian monta kertaa, liian kovaa ja turhauttavan tuskallisesti. Ammuit minut alas joka kerta, kun olin taas oppinut luottamaan. Keksit uuden keinon, vaikka tapojen olisi jo pitänyt olla kulutettu loppuun.  Klassisesti kaikki alkoikin, oli liian hyvää ollakseen totta. Sinisilmäisyyttäni en huomannut, miten pahasti pelasit selkäni takana luottamuksellani, uskollani, toiveillani ja haaveillani. Tunteillani. Kaikella, millä toisen voi rikkoa ja hajottaa. Kuvittelit, etten koskaan tulisi ymmärtämään, etten tulisi nousemaan vastarintaan. Ajattelit ilmeisesti, että olisin liian hyväsydäminen ja kiltti. Että voisit pitää minut siinä ikuisesti, suojapanssarinasi. Ehkä luulit, että tulisin ikuisesti puolustamaan sinua, nousemaan muita ...
Lue lisää