Oonhan tässä vielä huomenna?

Tiedätkö sinä, miltä tuntuu olla rakastunut? Epätoivoisesti rakastunut. Täynnä toivoa, täynnä odotuksia ja intoa odottaa sitä hyvää, jota oletan sinulta vielä joskus saavani. Olla siinä, vierelläsi uskoen, että vielä näet minut kuten minä näen sinut.

Olen kertonut sinulle, miten paljon välitän. Liikaa. Miten paljon haluaisin olla muuta kuin se muutaman illan syli ja lohtu. Se apu, jonka huudat luoksesi, kun tarvitset jotain, mitä ikinä tarvitsetkaan. Olen antanut itseni olla sinulle vain se, joka haluat minun olevan. En ole pyytänyt enempää, en vaatinut. En käskenyt sinun tehdä valintaa, koska pelkään liikaa menettäväni sinut. Olen ollut vierelläsi, mutten koskaan ole pyytänyt sinua olemaan vierelläni. Olet ollut siinä, kun olet itse halunnut tai se on ollut sinulle tarpeellista.

Tapanko vain sisintäni olemalla tässä? Olenko tullut väärään hetkeen, vai pitääkö vain odottaa ja uskoa, toivoa? En tiedä, miten voisin edes päästä eteenpäin. En uskalla astua polulta sivulle, koska tunteeni vetävät minua koko ajan sinua kohti magneetin tavalla. En edes haluaisi, että joku muu koskisi minuun. En edes osaisi ajatella, että joku muu ottaisi minut syliin ja pitäisi siinä, lähellä. Sinulle se on helppoa. Ottaa joku muu syliin, antaa jollekin muulle sitä samaa lämpöä, mitä annat minulle. Ja seuraavana päivänä soittaa, ettet haluaisi ollakaan yksin. 

Olen tässä nyt. En vain tiedä, olenko tässä myös huomenna. Olen epävarma, kuinka kauan jaksan odottaa ja toivoa saamatta sen syvyistä vastakaikua, mitä haluaisin saada. Tiedän, etten saisi tuntea näin. Tiedän, etten voi koskaan sanoa sinulle kaikkea, mitä ajatuksissani pyörii. Se olisi liian tuskallista, molemmille. Repisi hajalle sen pienenkin asian, joka pitää minua tällä hetkellä pystyssä. 

Olen miettinyt, miten monta kertaa vielä voin lyödä pääni tiiliseinään ennen kuin ymmärrän luovuttaa. Ennen kuin tajuan, etten saa sitä, mitä haluan. Ainakaan nyt. Ehkä en koskaan. Olen saanut kokea elämäni huippuhetkiä kanssasi, mutta tieto -tai ainakin olettamus- siitä, ettet välitä samalla tavalla, laimentaa muistoja. Pyyhkii pois osan onnellisista hymyistä. Kumittaa ne hetket, kun luulin kaiken olevan paremmin. Olen väsynyt taistelemaan sen eteen, että saisin sinulta sen, mitä haluan saada. Ehkä en vain ole ansainnut sitä.

Olen tässä ja nyt, epätoivoisesti ja hajalla. Odottamassa, että pyydät minua olemaan tässä vielä huomenna. Tavalla, jolla minä olen.