Valmis?
”En ole valmis”. Niin. Onko joku muu valmis?
Käytetäänkö lausetta ”En ole valmis” vain tekosyynä, helppona pakotienä ulos tilanteesta, jossa ei joko halua olla tai josta ei oikein ole varma? Helppoahan se on sanoa, ettei ole valmis, kun jokainen on tavallaan keskeneräinen. Omalla tavallaan puutteellinen ja kaukana siitä, mitä voisi sanoa valmiiksi.
Milloin ihminen onkaan valmis? Mistä sen tietää? Tunteeko sen, näkeekö, maistaako vai haistaako? Onko se niin sanotun kuudennen aistin multihuipentuman kliimaksi, kun on se hetki, kun on valmis?
Ehkä meistä kukaan ei ole koskaan valmis, kun emmehän ole koskaan olleet aivan millilleen vastaavissa tilanteissa. Emme prikulleen samoissa hetkissä. Emme ole harjoitelleet, emme käyneet ennakkoon läpi jokaista skenariota. Askelkuviot ovat aina uusia, tuntemattoman viehättäviä. Muttei valmiita, tai mahdollisesti lähellekään valmiita. Ne ovat potentiaalina aivoriihien pöytäkirjoissa, ennustuksina harhaanjohtavissa ajatuksissa.
Miksi pitäisi olla valmis, jotta voisi yrittää? Jollain tasolla turhauttaa, että vain valmiina voisi toteuttaa asioita. Vain valmiina voisi rakastua, mennä naimisiin ja elää ruusunpunaista unelmaa. Ei. Keskeneräisenä voi aivan yhtä hyvin toteuttaa unelmiaan. Voi ihastua, rakastua. Kasvaa siihen. Niin, sitä se on. Kasvaa siihen, mitä on tapahtumassa.
"En ole valmis" on helppo sanoa. Helppo lausua toiselle, kun ei tiedä, mihin suuntaan on kääntymässä. Kenet haluaa rinnalleen, tai kun ei vain osaa muuta sanoa. Kuvitellaan, ettei tuo lause satuta ketään, ei tuota tuskaa. Ei mitään. Kuvitellaan, että sen ääneen lausuminen vähentää omaa taakkaa, kadottaa vastuun. Ajatellaan, että nyt on vain helpompaa jatkaa kuin ennenkin.
Miltä se tuntuu kuulla, kun omat toiveet ovat olleet muuta? Miltä se tuntuu, kun kaikki lyödään sekunnin murto-osassa palasiin? Jos luulet, että se on helppoa, mietithän uudelleen. Se hajottaa. Se satuttaa. Se tuntuu kuin tuhat tikaria iskeytyisi sydämeesi, joka juuri oli valmis luottamaan. Valmis uskomaan. Toivomaan. Jokainen meistä tietää, miltä se tuntuu. Kaikki ei ehkä muista. Ei ehkä ymmärrä.
Käytetäänkö lausetta ”En ole valmis” vain tekosyynä, helppona pakotienä ulos tilanteesta, jossa ei joko halua olla tai josta ei oikein ole varma? Helppoahan se on sanoa, ettei ole valmis, kun jokainen on tavallaan keskeneräinen. Omalla tavallaan puutteellinen ja kaukana siitä, mitä voisi sanoa valmiiksi.
Milloin ihminen onkaan valmis? Mistä sen tietää? Tunteeko sen, näkeekö, maistaako vai haistaako? Onko se niin sanotun kuudennen aistin multihuipentuman kliimaksi, kun on se hetki, kun on valmis?
Ehkä meistä kukaan ei ole koskaan valmis, kun emmehän ole koskaan olleet aivan millilleen vastaavissa tilanteissa. Emme prikulleen samoissa hetkissä. Emme ole harjoitelleet, emme käyneet ennakkoon läpi jokaista skenariota. Askelkuviot ovat aina uusia, tuntemattoman viehättäviä. Muttei valmiita, tai mahdollisesti lähellekään valmiita. Ne ovat potentiaalina aivoriihien pöytäkirjoissa, ennustuksina harhaanjohtavissa ajatuksissa.
Miksi pitäisi olla valmis, jotta voisi yrittää? Jollain tasolla turhauttaa, että vain valmiina voisi toteuttaa asioita. Vain valmiina voisi rakastua, mennä naimisiin ja elää ruusunpunaista unelmaa. Ei. Keskeneräisenä voi aivan yhtä hyvin toteuttaa unelmiaan. Voi ihastua, rakastua. Kasvaa siihen. Niin, sitä se on. Kasvaa siihen, mitä on tapahtumassa.
"En ole valmis" on helppo sanoa. Helppo lausua toiselle, kun ei tiedä, mihin suuntaan on kääntymässä. Kenet haluaa rinnalleen, tai kun ei vain osaa muuta sanoa. Kuvitellaan, ettei tuo lause satuta ketään, ei tuota tuskaa. Ei mitään. Kuvitellaan, että sen ääneen lausuminen vähentää omaa taakkaa, kadottaa vastuun. Ajatellaan, että nyt on vain helpompaa jatkaa kuin ennenkin.
Miltä se tuntuu kuulla, kun omat toiveet ovat olleet muuta? Miltä se tuntuu, kun kaikki lyödään sekunnin murto-osassa palasiin? Jos luulet, että se on helppoa, mietithän uudelleen. Se hajottaa. Se satuttaa. Se tuntuu kuin tuhat tikaria iskeytyisi sydämeesi, joka juuri oli valmis luottamaan. Valmis uskomaan. Toivomaan. Jokainen meistä tietää, miltä se tuntuu. Kaikki ei ehkä muista. Ei ehkä ymmärrä.
En ole valmis. En valmis nöyrtymään. En valmis olemaan lelusi. Etsithän jonkun toisen, jos olet valmis siihen.
Kommentit
Lähetä kommentti