Olisitko sinä valinnut toisin?
Olen selvinnyt vuosia ennen sinua. Useita vuosia, koko elämäni tähän saakka. Ollut onnellinen, tyytyväinen ja rakastanut elämää. Juossut oravanpyörässä, jossa kaikki on tuntunut hyvälle. Olen hymyillyt ajattelematta, että ehkä se kaikki ei olekaan ollut juuri sitä, mikä on parhaaksi ainakaan itselleen. Juopunut, selvinnyt ja taistellut. Ollut surullinen, mutta pakottanut itseni nousemaan kerta toisensa jälkeen.
Sinä opetit toisin. Opetat. Pidät kiinni, vaikka jokainen kosketus tuntuu pistohaavalta.
Tulit elämääni ilman, että ymmärsin, mitä ympärilläni tapahtui. Hymyilit, annoit minun tuntea olevani edes ohikiitävän hetken merkityksellinen, tarpeellinen. Teit asioita, joita kukaan ei ollut koskaan tehnyt minulle. Tai minun eteeni. Huumaannuin, tulin sokeaksi kaikelle. Kuuroksi jopa. Aivan kuin muuta ei olisikaan ollut olemassa, oikeastaan ollenkaan. Oli vain vahvat tuntemukset. Pyrkimys olla parempaa.
Olen jumissa. Kiinni tunteissa, joissa ei aina ole mitään, mistä pitäisin kiinni edes.
Kunmallista, miten ihminen voi uskotella itselleen asioita, joita ei edes pitäisi voida uskotella. Asioita, joissa ei ole rehellisesti ollenkaan mitään mieltä. Yhtään mitään, miksi niihin voisi uskoa millään tajunnan tasolla. Mikä saakaan aikaan sen, ettei enää itse erota oikeaa väärästä ja aitoa valheesta, on hämärän peitossa. On vain huumaannuttavat keskustelut, viinihuuruiset hauskanpidot ja valheelliset tunteenpurkaukset.
Sinä tulit. Valloitit. Sinä voitit minut puolellesi. Yhä uudelleen, kerta toisensa jälkeen.
En tiedä, olisinko juuri tässä ja nyt, jos olisin ajatellut omaa parastani. Omia tunteitani ja voimavarojani. Tuijotan vain tyhjiä seiniä kuvitellen, että niillä olisi iloisia ja onnellisia kuvia. Tauluja tulevaisuudesta. Haavekuvia tilanteesta, johon en koskaan tule päätymään. Tai tulen, mutta en ehkä sen ihmisen kanssa, joka merkitsee enemmän kuin kukaan on koskaan merkinnyt. En usko itseeni. En sinuun. En meihin. Enää.
Olisitko sinä valinnut toisin?
Kommentit
Lähetä kommentti