Stripeless Tiger

Ikävä. Se tunne, kun puristaa kurkkua. Kun tuntee olonsa tyhjäksi ilman toista. Kun kaipaa viereensä sitä ihmistä, jota rakastaa. Ikävä tunnetta, kun hän on lähellä. Ikävä tunnetta, kun hän koskettaa, hymyilee, nauraa, suutelee. Ikävä jopa sitä, kun ne likaiset sukat jää olohuoneen sohvalle tai löytyy jostain lattialta. Mitä väliä silläkin loppujen lopuksi on, vaikka likaisia vaatekappaleita lojuu lattialla ja joutuu niitä toisen puolesta ajoittain siivoamaan? Kaikki se, mikä ärsyttää, ei enää tunnukaan niin isolta asialta, että siitä pitäisi mainita ja motkottaa. Eihän siitä edes ole hyötyä. Tämä kaipuu ja ikävä valtaavat ajatukset. Tulee ajanjaksoja, kun itkettää. Tulee hetkiä, kun ei osaa kääntää ajatuksiaan pois ikävöinnin kohteesta ollenkaan. Ei se ole ahdistavaa, eikä tuo pahaa oloa. Se ei purista kasaan ja hajota kokonaan, vaikka osittain sen tekeekin. Se on ikävä, ei negatiivinen tunne tai olotila. Se osoittaa, että on tunteita. Kertoo, että rakastaa toista ihmistä. Se on puh...

Jos eläisin toista aikaa, niin tilanne olisi toinen. Jos olisin tavannut tietyt henkilöt toiseen aikaan kuin tapasin, eläisin erilaista elämää. Pienet asiat voivat muuttaa elämän kulkua, ja rakentaa polun, jota ei osannut odottaa. Silloin olisi ehkä halunnut asioiden menevän toisin, mutta jälkikäteen ajateltuna uusi polku on parempi ja onnellisempi vaihtoehto. Entä jos kaduttaa? Entä jos tuntuu, että jos kokeilisikin vielä jotain muuta reittiä elää elämää, jota joskus ennen on halunnut? Ei, minua ei kaduta. Ei kaduta menneet tapahtumat, eikä etenkään se, mihin ne ovat minut johdattaneet. Se, joka tutkii ja miettii menneitä, ei ole vielä päässyt irti tapahtumista eikä ehkä haluakaan päästä. Silloin jumiutuu, elää menneessä ja yrittää silti olla läsnä. Ei, ei se toimi nyt, eikä tule koskaan toimimaan. Mikäli haluaa elää menneessä, ei ole mitään, missä eläisi. Mennyttä aikaa ei saa koskaan takaisin, asioita ei voi muuttaa eikä korjata siellä, missä ne ovat tapahtuneet. Miksi ei olisi ...