Stripeless Tiger

Joskus tuntuu, että tunnit vuorokaudessa ei riitä, joskus tuntuu, että on liikaakin aikaa. Milloin olisi hyvä? Onko jokin määrä aikaa sellainen, jolloin ei tarvitsisi valittaa? Onko meidät vain luotu olemaan aina epäkiitollisia ja nurisemaan asioista, joista ei tarvitsisi edes sanoa mitään negatiivista? Aika voi olla ystävä, se voi olla myös vihollinen. Se voi olla puolellasi tai sitten olla niin vastaan sinua kuin voi vain olla. Aika ei anna armoa kenellekään, jokaiselle on saman verran tunteja, minuutteja ja sekunteja vuorokaudessa. Joillekin 24 tuntia riittää, toisille se tekee tiukkaa. Mistä luopua siinä vaiheessa, unesta vai jostain muusta tärkeästä? Mikä menee minkäkin edelle, millaiseen arvojärjestykseen laittaisi asiat? Se on täysin itsestä kiinni, mihin käyttää tuntinsa ja minuuttinsa, toki joskus hetket voivat olla kiinni myös toisesta tai toisista ihmisistä. Aikaa ei voi lahjoa, et voi saada itsellesi lisää hetkiä tai poistettua niitä. Pitäisi olla tyytyväinen siihen, mi...

Vaikka olisit onnellinen tässä ja nyt, ja tämä on kaikki, mitä todella haluat, tuleeko mieleesi koskaan menneisyyteen kuuluvat tapahtumat ja henkilöt? Oletko silloin todella päästänyt heistä irti, vai onko heillä sinusta edelleen jonkinlainen ote? Miksi? Joskus olen miettinyt, miksi joidenkin ihmisten on vaikea laskea irti joistain ihmisistä elämässään. He jäävät roikkumaan siihen vierelle pitkäksi aikaa, muistoihin ehkä elävästi koko loppuelämäksi. Mikä tekee heistä muistamisen arvoisen, mikä tekee heistä edes sen arvoisen, että heitä on ajateltava? Miksi heidät on jätetty menneeseen, jos heillä kuitenkin on ollut suuri merkitys elämään? Ovatko he tehneet jotain, miksi heidät on heitetty yli laidan, vai ovatko he heittäneet sinut yli laidan? Irtipäästäminen on tietynlainen hiljainen tilanteen hyväksyminen, jolloin on valmis laskemaan menneen menemään ja jäämään omaan arvoonsa. Joskus se ei vain onnistu, ja mennyt roikkuu lahkeessa tai itse roikut sen lahkeessa kiinni tiukasti. Men...

Elämä on, mitä se on. Se on sitä, mitä siitä tekee. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa siihen, millaiseksi se muodostuu, mutta kaikesta ei voi yksin päättää. Aina on jokin tai jotain, mikä vaikuttaa siihen tavalla tai toisella. Jokainen kulkee omaa polkuaan, on se polku sitten yksinäinen tai kulkee toisen polun kanssa yhdessä. Joskus tulee tilanteita eteen, joiden on tiennyt tulevan, mutta ei ole osannutkaan ennakoida niitä. Tulee hetkiä, kun asiat muuttuvat, ja silloin pitäisi osata mukautua uuteen tilanteeseen sen vaatimalla tavalla. Ei se aina käy kädenkäänteessä, ehkei koskaan kunnolla. Entä, jos vaatiikin liikaa itseltään ja toiselta, eikä ymmärräkään sitä missään vaiheessa? Toinen vaihtoehto on tunnistaa liiat vaatimukset ja yrittää elää ilman niitä. Ei kaikki ole niin yksinkertaista, ja aina asioille ei vain voi mitään. Kun tietää, mitä todella haluaa, ehkä osaa paremmin suhtautua tilanteisiin. Ei aina voi olla täydellinen (tai koskaan, jos tarkkoja ollaan), ja ajoittain aivan...