Stripeless Tiger

Joku viisas on joskus sanonut, että ensin pitää oppia rakastamaan itseään, jotta voisi rakastaa muita. Tunnistaako sitten siitä, että rakastaa jotain toista sen, että rakastaa myös itseään? Rakkaus on syvä kiintymys, vahva tunne. Tietous siitä, että joku on sinulle tärkeä ja saa sinut tuntemaan, elämään rakkaudelle. Se on jotain, mitä ei tosiasiassa pysty täysin määrittämään. Helpointa on vain sanoa, että rakastaa. Sen sitten tietää jokainen, joka rakastaa, mitä se tosiasiassa tarkoittaa ja miltä se tuntuu. Jos sen tunteen pystyisi täysin kuvailemaan, olisiko se silloin enää rakkautta? Rakkauteen kuuluu se, että hyväksytään toinen sellaisena kuin hän on. Tietenkään se ei tarkoita sitä, että kaikkia tekoja täytyy hyväksyä, sillä on asioita, joita kenenkään ei pidä sulattaa ja katsoa läpi sormien. Rakkauteen kuuluu se, että antaa toisen tehdä asioita, joita hän haluaa tehdä, mikäli ne eivät satuta toista tai ole muuten moraalin vastaisia. Rakkauteen kuuluu se, että antaa toisen olla...

Miten suhteessa pitäisi edetä? Hiljalleen, monien vuosien pohdinnan ja arpomisen jälkeen kihloihin ja taas siitä monien vuosien jälkeen naimisiin? Muutaman viikon seurustelun jälkeen kihloihin ja vuoden päästä naimisiin? Mikä on oikea toimintatapa? Sellainen toimintapa löytyy; jokainen toimii tavallaan ja tekee ratkaisunsa oman tunteen ja halun mukaan. Sen mukaan, mikä tuntuu hyvälle ja oikealle. Miksi pitkittäisi askeleiden ottamista, jos on vahva tunne siitä, että juuri ne askeleet ovat oikeita? Mitä elämässä saisi, jos ei koskaan uskaltaisi edetä? Kenellä on oikeus arvostella muiden suhteen etenemistä? Kuka saa sanoa, milloin tehdään oikein ja milloin väärin? Tietenkin on sananvapaus, mutta pitäisi miettiä, mitä toisille sanoo. Mikäli jotkut ovat päättäneet ottaa askeleen elämässään ja suhteessaan eteenpäin, niin kukaan ei ole oikeutettu arvostelemaan tätä askelta! Eikö sitä voisi vain olla onnellinen toisten puolesta, ja ajatella positiivisesti? Mikä sen takana on, että arvostel...

Entä jos näen sinun läpi? Näen sen kaiken, mitä yrität piilottaa? Juoksetko pakoon, vai uskallatko paljastaa itsestäsi asioita? Luuletko, etten näkisi katseesta, ilmeistä ja eleistä, mitä ajattelet? Ehkä et usko siihen, mutta näen enemmän kuin luuletkaan, ehkä enemmän kuin haluaisit minun näkevän. Et pysty piilottamaan kaikkea, miksi siis edes yrittäisit? Turhaa, mutta voithan aina koittaa niin sanotusti suojella itseäsi. Entä sitten, jos epäonnistut, mitä teet? Uskallatko avautua, vai vieläkö pitäisit itseäsi suljettuna? Ajatukset ovat jokaisen omia tuotoksia, jokaisen omia mielikuvia ja mielipiteitäkin. Niitä kaikkia ei vain lausuta ääneen, eikä aivan kaikkea tarvitsekaan. Oletko kuitenkaan koskaan miettinyt, miten paljon paljastat vain olemalla? Katsomalla, ilmehtimällä ja elehtimällä. Pieniä asioita, pieniä liikahduksia. Jos siihen lisätään vielä muutama sana tai lause, niin silloin on entistä helpompaa päästä ajatukseen kiinni. Ehkä. Ei se tietenkään aina toimi, mikään ei ole ai...