Tämän hetken kauneus

Tässä hetkessä on sitä jotain. Sitä jotain maagista, helpottavaa. Se tunne, kun palaset loksahtavat paikoilleen, uuteen asentoon. Oppii taas nauttimaan oikeista asioista, jättämään huomiotta ne, joilla ei loppupeleissä ole painoarvoa.

Joskus pitää käydä tietyllä tavalla pohjalla, jotta elämään saa uuden näkökulman. Pitää käydä läpi kipua ja tuskaa, elää veitsenterällä ja huomata, ettei kaikki mene kuten on suunniteltu. Siitä kaikesta tunteiden myllerryksestä kun selviää, osaa taas nähdä asiat uudella tavalla. Oppii sen, millä on väliä ja mistä voi joustaa.

Nyt, kun elämä näyttää taas parhaita puoliaan, on helppo olla. Elämän eri osa-alueet tuntuvat menevän eteenpäin omalla painollaan juuri niin, kuin niiden tässä hetkessä kuuluukin. Välillä sitä pysähtyy ajattelemaan, miten hyvin asiat onkaan ja miten pienestäkin voi olla onnellinen! Pienet takaiskut eivät tunnu niin suurilta, eikä niitä jaksa pyöritellä hetkeäkään turhaan.

Se tunne, kun voi taas oppia tuntemaan jotain suurempaa. Se tunne, kun kauniita tunteita nousee pintaan vähitellen, hiipimällä. Tietyllä tavalla tämä hetki pysäyttää. Hyvällä tavalla.

Tämän hetken kauneus rakentuu palasista, isoista ja pienistä. Elämä tavallaan on kuin palapeliä, osien yhteensovittamista ja kuvan muodostumista. Ainoa ero palapeliin on se, että kuvan voi päättää itse. Jokainen valinta muokkaa kuvaa, kasvattaa ja parantaa sitä.